Results for epigrammi translation from Finnish to Italian

epigrammi
epigramma

oliivinviljelyä on harjoitettu picenon alueella siitä lähtien, kun foinikialaiset ja kreikkalaiset toivat lajin italian niemimaalle. nykyisin ascolana tenera -nimellä tunnetun syötäväksi tarkoitetun oliivilajikkeen valinta on tapahtunut vuosisatojen kuluessa ihmisen toiminnan tuloksena. jo antiikin roomassa arvostettiin kyseistä lajiketta, josta käytettiin ensin nimitystä "picenae" ja sittemmin nimitystä "ascolana". eräässä satiirisessa epigrammissaan martialis arvostelee muuatta mancinoa tämän järjestämien pitojen arkipäiväisyydestä ja pitopöydän vaatimattomuudesta: monen muun herkun tavoin myös picenae-oliivit puuttuivat pöydän antimien joukosta. eräässä toisessa epigrammissa hän ylistää tämän oliivilajikkeen ruokahalua kiihottavia vaikutuksia. antiikin aikoina picenon alueella uskotaan olleen runsaasti oliivitarhoja, mikäli on luottaminen erään melko tuntemattoman latinankielisen kirjailijan puunilaisaiheiseen eeppiseen runoon. tuohon aikaan ilmaisu "olivae picenae" riitti kertomaan roomalaisille, että oliivit olivat peräisin kyseisestä provinssista. pliniuksen mukaan oli kyse koko italian niemimaan parhaista oliiveista. on mahdotonta kuvitella, että nimitys "picenae" kattaisi muita syötäväksi tarkoitettuja oliivilajikkeita, koska columellan maatalousaiheisissa kirjoituksissa määritellään 10 syötäväksi tarkoitettua oliivilajiketta, joista yhtenä mainitaan picenan oliivit. myöhemmin monte oliveton luostarin benediktiiniläismunkit järkiperäistivät oliivinviljelymenetelmiä. he keksivät ensimmäisinä säilöä oliiveja emäksiseen nesteeseen, joka saatiin liuottamalla veteen yksi osa sammuttamatonta kalkkia ja 4—5 osaa puutuhkaa. benediktiniläisluostarin arkistosta löydetyissä, tähän asti tuntemattomissa kartoissa on syötäviksi tarkoitettujen oliivien viljelyä, korjuuta ja käyttöä ascolin alueella koskevia viittauksia jo ajalta ennen 1500-lukua. aikakaudelta peräisin olevien lähteiden mukaan valmistusmenetelmiin kuului oliivien käsitteleminen kalkilla ja kaliumkarbonaatilla, minkä jälkeen ne suolattiin säilyvyyden varmistamiseksi. eräissä kirjoituksissa kuvataan oliivien keruuta, käsittelyä ja valmistusta ascolin alueella. kun oliiveista oli poistettu kivi, niitä kutsuttiin "vailla sielua oleviksi juutalaisiksi" (italian kielessä "anima" tarkoittaa sielun ohella myös hedelmän kiveä). näitä oliiveja voidaan pitää täytettyjen oliivien varhaisimpana muotona.suojattu alkuperänimitys "oliva ascolana del piceno" kuvaa moni-ilmeistä tuotetta, joka on syntynyt inhimillisen osaamisen tuloksena ja jolla on arvokkaat tuhatvuotiset perinteet. tämän omintakeisen tuotannon suojeleminen sekä siihen liittyvien merkittävien taloudellisten etujen ja alueeseen vahvasti sidoksissa olevan kulttuuri-identiteetin turvaaminen edellyttää järjestelmää, jolla varmistetaan tuotteen jäljitettävyys ja alkuperä. sen vuoksi kaikkia tuotantovaiheita valvotaan asianmukaisten rekisterien avulla. niihin merkitään oliivintuottajat ja oliivien viljelyyn käytettyjen palstojen tunnistustiedot, jalostajat ja pakkaajat sekä laitokset, joissa jalostus ja pakkaaminen suoritetaan, naudan-, sian-ja siipikarjanlihan tuottajat sekä täytettyjen oliivien jalostajat ja näiden käyttämät tilat ja laitokset. maa-ja metsätalousministeriön hyväksymä elin valvoo myös, että san-tuote vastaa eritelmän vaatimuksia.
la coltivazione dell'olivo nel territorio piceno risale agli albori della sua introduzione nella penisola italica da parte dei fenici e greci. la selezione della varietà da mensa, oggi conosciuta come " ascolana tenera" è avvenuta nei secoli per opera dell'uomo e già dai tempi degli antichi romani essa era nota ed apprezzata tanto da indicarla come "picenae" ed in seguito denominata "ascolana". marziale, in un epigramma satirico critica un tal mancino per la grossolanità dei suoi banchetti in cui, tra le varie prelibatezze che mancavano, sottolinea l'assenza di olive picenae mentre, in un altro epigramma, accenna ad una quasi classificazione dell'oliva picena come stimolatore di appetito. il territorio piceno nell'antichità doveva essere disseminato da ricche piantagioni di olivo stando a quanto asserisce un autore minore latino nel poema epico "la puniche". in quell'epoca bastava dire "olive picenae" per identificare le olive che giungevano a roma da quella provincia. plinio le riteneva migliori fra tutte quelle italiane. non si può pensare che sotto il nome di picenae si confondessero altre varietà di olive da mensa perché precise testimonianze del columella, nel suo trattato di agricoltura, mettono in luce dieci varietà di olive da tavola fra cui la picena. successivamente, si deve ai monaci benedettini olivetani la razionalizzazione delle pratiche agronomiche sugli olivi e furono i primi ad operare la concia delle olive utilizzando il "ranno", liquido alcalino ottenuto dissolvendo una parte di calce viva con 4-5 parti di cenere di legno in acqua. inedite carte provenienti dall'archivio dei monaci benedettini forniscono notizie anteriori al 1500 sulla coltivazione, sulla raccolta e sull'utilizzazione delle olive da tavola nell'ascolano. i metodi di preparazione delle olive prevedevano, da documenti risalenti a quell'epoca, un trattamento a base di calce e potassa e successivamente sale per la conservazione. alcuni autori descrivono la raccolta delle olive ascolane, il trattamento delle stesse e la preparazione di quelle che, eliminatone il nocciolo, venivano chiamate giudee per essere senz'anima; tali olive possono essere considerate le attuali progenitrici delle olive ripiene.la dop "oliva ascolana del piceno" identifica, quindi, un prodotto complesso, frutto dell'interazione con l'opera dell'uomo che, tramandata nel corso dei millenni, è assurta alla dignità di tradizione. la salvaguardia di questa produzione tipica, a difesa di notevoli interessi economici così come di una identità culturale fortemente radicata sul territorio, presuppone un sistema di tracciabilità che garantisca l'origine certa del prodotto. pertanto, verranno controllate le fasi del processo produttivo, mediante l'iscrizione in appositi elenchi dei produttori olivicoli, con l'identificazione delle particelle catastali sulle quali avviene la coltivazione, dei trasformatori e dei condizionatori, con l'ubicazione degli impianti idonei di trasformazione delle olive e di confezionamento, degli allevatori di carni bovine, suine e di pollame, dei trasformatori di olive ripiene con l'ubicazione degli impianti idonei di trasformazione delle olive. lo stesso organismo, autorizzato dal ministero delle politiche agricole e forestali, verificherà che il prodotto tutelato dalla dop risponda alle prescrizioni del disciplinare.