1800-luvun loppu sekä 1900-luvun ensimmäinen kolmannes olivat Antequeran oliivinviljelyn kulta-aikaa. Tuolloin oliivinviljely levisi voimakkaasti: Espanjan maataloushallituksen tietojen mukaan oliiviviljelmiä oli 26755 hehtaaria vuonna 1888, kun taas vuonna 1922 niitä oli 44007 hehtaaria. Noihin aikoihin tapahtunut voimakas oliivinviljelyn leviäminen myötävaikutti öljyntuotantoon liittyvän koneteollisuuden kehittymiseen alueella. (Alueella valmistettiin muun muassa puristimia, myllyjä ja hydraulisia pumppuja.) Tämä oli Antequeran kaupungissa 1870-luvulla oleskelleen valencialaisen insinöörin Beltrán de Lisin ansiota. Hänen seuraajiensa (Luna, Alcaide, Herrera ja Rodas) valimot erikoistuivat tämäntyyppisten koneiden valmistukseen, ja ne toimittivat laitteita useille eteläespanjalaisille öljymyllyille ja öljyä tuottaville laitoksille 1900-luvun alussa. Laitteiston valmistajan leimassa käytettiin aina Antequera-nimitystä.

The golden age of olive growing in Antequera was around the end of the 19th century and the first third of the 20th, during which time the land area under olives boomed from 26755 ha in 1888 to 44007 ha in 1922, according to the Spanish Directorate-General for Agriculture. This major expansion fuelled the development of a local milling machinery industry (presses, mills, hydraulic pumps, etc.), mainly due to the presence in Antequera in the 1870s of the Valencian engineer Beltrán de Lis. The foundries set up by his successors (Luna, Alcaide, Herrera and Rodas), which specialised in making this type of machinery, supplied southern Spain with large numbers of olive mills and olive oil factories in the early years of the 20th century. All such milling equipment produced in the area was marked not just with the manufacturer's stamp but also with the designation "Antequera".