303. Asiassa FI/2004/0082[205], joka koski yleiseen matkaviestinverkkoon pääsyn ja yleisestä matkaviestinverkosta nousevan liikenteen markkinoita Suomessa, komissio päätteli, että Viestintäviraston ilmoittamasta toimenpide-ehdotuksesta puuttuivat todisteet, jotka olisivat tukeneet päätelmää, että TeliaSoneralla oli huomattava markkinavoima yleisen matkaviestinverkkoon pääsyn ja kyseisestä verkosta nousevan liikenteen markkinoilla Suomessa. Vaikka TeliaSoneran markkinaosuus oli yli 60 prosenttia, tarjontapuolella oli kaksi muuta matkaviestinverkko-operaattoria ja kysyntäpuolella niiden lisäksi yli kymmenen palveluntarjoajaa. Palveluntarjoajat ovat voineet tehdä kaupallisin perustein tukkutason sopimuksia, joihin kuuluvat myös virtuaalioperaattorisopimukset, kaikkien merkityksellisillä markkinoilla toimivien matkaviestinverkkojen operaattoreiden kanssa ilman että verkko-operaattorilla olisi mitään sääntelyyn perustuvaa velvollisuutta tarjota verkkoonpääsyä. Komissio totesi, että sen lisäksi, että vähittäistason markkinoilla havaittu ilmeinen dynamiikka vaikutti kilpailutilanteeseen, matkaviestinverkko-operaattorit kilpailivat sopimuksista ja pystyivät tekemään niitä eri palveluntarjoajien kanssa, koska ne pystyivät tekemään joustavia tarjouksia tai tarjoamaan sellaisia palvelumalleja, joita muut verkko-operaattorit eivät tarjonneet. Viestintävirasto ei myöskään toimittanut vakuuttavia todisteita siitä, että vaihtokustannukset olisivat merkittävästi estäneet palveluntarjoajaa vaihtamasta tukkutason tarjoajaa.

303. In der Sache FI/2004/0082[205] betreffend den Zugang und Verbindungsaufbau in öffentlichen Mobiltelefonnetzen in Finnland gelangte die Kommission zu der Auffassung, dass in dem von der Ficora notifizierten Maßnahmenentwurf Beweise für die Schlussfolgerung fehlten, dass das Unternehmen TeliaSonera im finnischen Markt für den Zugang und Verbindungsaufbau in öffentlichen Mobiltelefonnetzen über eine beträchtliche Marktmacht verfügt. TeliaSonera habe zwar einen Marktanteil von über 60%, es gebe aber zwei weitere Mobilfunknetzbetreiber auf der Anbieterseite und daneben mehr als zehn Dienstleistungsunternehmen auf der Nachfrageseite. Die Dienstleistungsanbieter waren in der Lage, im Wege von privatautonomen Verhandlungen Vorleistungsverträge, einschließlich MVNO-Abkommen, mit allen Mobilfunkunternehmen auf dem relevanten Markt abzuschließen, und zwar ohne jegliche Verpflichtung vonseiten der Mobilfunknetzbetreiber, Zugang anzubieten. Nach Ansicht der Kommission kam nicht nur die auf dem (nachgelagerten) Endkundenmarkt festgestellte offensichtliche Dynamik zum Tragen, sondern konkurrierten die Mobilfunknetzunternehmen auch um den Abschluss von Vereinbarungen mit verschiedenen Dienstleistungsanbietern und konnten dank ihrer Fähigkeit, flexible Angebote oder Arten von Diensten bereitzustellen, die nicht von anderen Mobilfunkunternehmen bereitgestellt werden, entsprechende Verträge abschließen. Zudem lieferte die Ficora keine stichhaltigen Belege für die Behauptung, dass die Wechselkosten die Möglichkeit eines Dienstleistungsanbieters, seinen Vorleistungsbereitsteller zu wechseln, erheblich beeinträchtigen würden.