Sie suchten nach: rechtsvergelijking (Holländisch - Finnisch)

6.1 de beste methoden voor rechtsvergelijking
6.1 parhaimpien ratkaisujen löytäminen oikeusvertailumenetelmän avulla

algemene rechtsleer - internationaal rechtsvergelijking - nationaal recht.
— osa b: oikeus, vertaileva yleinen oikeusteoria, kansainvälinen oikeustiede ja kansalliset oikeusjärjestykset

— opleiding op taalkundig gebied en op het gebied van rechtsvergelijking;
tähän pyritään seuraavien tavoitteiden avulla:

algemene rechtsleer — internationaal recht — rechtsvergelijking - nationaal recht.
b-osa: yleinen oikeusteoria, kansainvälinen oikeus, vertaileva oikeustiede, kansallinen oikeus.

deel b: algemene rechtsleer — internationaal recht — rechtsvergelijking — nationaal recht.
b­osa: yleinen oikeusteoria, kansainvälinen oikeus, vertaileva oikeustiede, kansallinen oikeus.

5.7.2 er werd echter ook opgemerkt dat harmonisatie van het verzekeringsovereenkomstenrecht vandaag de dag verder dient te gaan dan in 1980 en dat de voor te stellen regels moeten stoelen op een aan de hand van intensieve rechtsvergelijking te voeren discussie.
5.7.2 samalla kuitenkin tähdennettiin sitä, että vakuutussopimuksen yhdenmukaistamisen nykyinen tarve menee huomattavasti vuoden 1980 ehdotusta pidemmälle ja että ehdotettavien sääntöjen on perustuttava keskusteluun, jota käydään seikkaperäisen oikeusvertailututkimuksen pohjalta.

2. harmonisatie van de wetgeving in het algemeen en uiteraard ook van de verzekeringswetgeving kan alleen geschieden op grond van gedegen rechtsvergelijkend onderzoek. doel van onze werkzaamheden is tot een "restatement" te komen. wat is dat? het woord komt van "restate", dat betekent "nogmaals of overtuigend tot uitdrukking brengen". in de juristerij betekent "restatement" een specifiek onder juristen algemeen bekende amerikaanse technische term, een hecht geheel van regels die afkomstig zijn van verschillende, maar in wezen soortgelijke bronnen die worden gesystematiseerd en geüniformiseerd als "beste oplossing". dit geschiedt op particuliere, niet-wetgevende, basis door het american law institute. de raakpunten tussen de bronnen wortelen in de op de common law gebaseerde (verschillende) privaatrechtelijke voorschriften van de deelstaten. de raakpunten tussen de verzekeringswetgevingen in de europese lidstaten wortelen in hun onderwerp: verzekering. de specifieke kenmerken daarvan vergen soortgelijke regels. een "beste oplossing" voor het verzekeringsovereenkomstenrecht kan wellicht als volgt worden gevonden. ten eerste moet rekening worden gehouden met de essentiële functie van het verzekeringsovereenkomstenrecht, nl. het scheppen van een rechtskader voor effectief risicobeheer door de verzekeraar en derhalve het waarborgen van een goede werking van de verzekeringssector zelf. ten tweede is het van essentieel belang dat de belangen van partijen zorgvuldig worden afgewogen. in verband hiermee moet de trend om de polishouder een relatief hoog niveau van bescherming te bieden, worden erkend.
2 yleinen — ja luonnollisesti myös vakuutussopimuslainsäädännön — yhdenmukaistaminen voidaan toteuttaa ainoastaan lainsäädäntöjä vertailevan perinpohjaisen tutkimuksen pohjalta. ryhmämme tavoitteena on "restatement"-ratkaisu. mitä tarkoitetaan termillä "restatement"? ilmaus on johdettu englannin kielen verbistä "to restate", joka tarkoittaa "ilmaista uudelleen tai vakuuttavasti". lainsäädännön alalla "restatement" on yhdysvalloille ominainen tekninen termi. käsitteellä kuvataan — kuten alalla hyvin tiedetään — sellaisten oikeussäännösten yhtenäistä kokoelmaa, jotka ovat peräisin erilaisista, mutta pohjimmiltaan samankaltaisista lähteistä ja jotka on järjestetty ja yhdistetty "parhaan ratkaisun" löytämiseksi. american law institute huolehtii kyseisestä tehtävästä yksityiseltä — ei lainsäädännölliseltä — pohjalta. lähteiden merkitysten samankaltaisuus perustuu yhdysvalloissa eri osavaltioiden (erilaisten) yksityisoikeuksien common law -perustaan. euroopan vakuutusoikeudessa vastaavasti yhtäläisyydet johtuvat aihepiiristä, "vakuutusalasta". kyseinen aihepiiri synnyttää sen ominaisluonteesta johtuen samanlaisia sääntelytarpeita, joihin voisivat lukeutua suuntaviivat vakuutussopimusoikeutta koskevien "parhaiden ratkaisujen" löytämiseksi. ensinnäkin on kiinnitettävä asiaankuuluvaa huomiota kaikkien vakuutussopimuslainsäädäntöjen keskeiseen tehtävään: tarjota lainsäädännölliset puitteet vakuutuksenantajan varsinaiselle riskinotolle ja siten taata itse vakuutusliiketoiminnan asianmukainen toiminta. toiseksi on tärkeää, että osapuolten eriävät intressit saatetaan tarkoin tasapainoon. tässä yhteydessä on otettava asianmukaisella tavalla huomioon nykyinen suuntaus myöntää suhteellisen korkea suoja vakuutuksenottajalle.