Usted buscó: plasmakontsentratsioonile (Estonio - Finés)

sitagliptiinil oli vähene toime digoksiini plasmakontsentratsioonile.
sitagliptiinilla oli vähäinen vaikutus digoksiinin pitoisuuteen plasmassa.

flutikasooni kõrge süsteemse ekspositsiooni mõju ritonaviiri plasmakontsentratsioonile ei ole veel teada.
suuren systeemisen flutikasonialtistuksen vaikutuksia ritonaviirin pitoisuuksiin plasmassa ei vielä tunneta.

ravimi manustamisel koos standardeinega puudus toidul kliiniliselt oluline mõju losartaani plasmakontsentratsioonile.
ruoan ei todettu vaikuttavan kliinisesti merkitsevästi plasman lääkeainepitoisuuteen, kun lääkevalmistetta annettiin vakioaterian yhteydessä.

etorikoksiibi 60 ja 90 mg- l puudus toime metotreksaadi plasmakontsentratsioonile või renaalsele kliirensile.
etorikoksibi ei 60 ja 90 mg: n annoksina vaikuttanut plasman metotreksaattipitoisuuksiin eikä metotreksaatin munuaispuhdistumaan.

sitagliptiinil oli vähene toime digoksiini plasmakontsentratsioonile ja võib olla p- glükoproteiini nõrk inhibiitor in vivo.
sitagliptiinilla oli vähäinen vaikutus digoksiinin pitoisuuteen plasmassa, ja sitagliptiini voi olla p- glykoproteiinin heikko estäjä in vivo.

sitagliptiinil oli vähene toime digoksiini plasmakontsentratsioonile ja ta võib olla p- glükoproteiini nõrk inhibiitor in vivo.
sitagliptiinilla oli vähäinen vaikutus digoksiinin pitoisuuteen plasmassa, ja sitagliptiini voi olla p - glykoproteiinin heikko estäjä in vivo.

comt inhibeerimine punastes verelibledes järgneb koheselt entakapooni plasmakontsentratsioonile, mis näitab selgelt comt inhibeerimise pöörduvat iseloomu.
punasolujen comt- eston taso seuraa läheisesti plasman entakaponipitoisuutta, mikä selvästi ilmentää comt- eston reversiibeliä luonnetta.

10 sitagliptiinil vähene toime digoksiini plasmakontsentratsioonile, mis viitab sellele, et sitagliptiin võib olla p- glükoproteiini nõrk inhibiitor.
kliinisessä tutkimuksessa sitagliptiinilla oli vähäinen vaikutus digoksiinin pitoisuuteen plasmassa, mikä viittaa siihen, että sitagliptiini voi olla p- glykoproteiinin heikko estäjä.

kui parekoksiibnaatriumi manustati ühekordses annuses intravenoosselt imetavatele rottidele, oli parekoksiibi, valdekoksiibi ja ühe valdekoksiibi aktiivse metaboliidi kontsentratsioon piimas sarnane ema plasmakontsentratsioonile.
kun imettäville rotille annettiin parekoksibinatriumia kerta- annoksena laskimoon, rintamaidosta osoitettiin parekoksibin, valdekoksibin ja valdekoksibin aktiivisen metaboliitin pitoisuuksia, jotka olivat samaa luokkaa kuin pitoisuudet emon plasmassa.

koostoime uuringutes reumatoidartriidiga patsientidel, kes said metotreksaati intramuskulaarselt kord nädalas, ei avaldanud suukaudne valdekoksiib (40 mg kaks korda ööpäevas) kliiniliselt olulist toimet metotreksaadi plasmakontsentratsioonile.
20 yhteisvaikutustutkimuksissa, joissa nivelreumapotilaille annettiin viikottain lihaksensisäisesti metotreksaattia, suun kautta annettu valdekoksibi (40 mg kahdesti vuorokaudessa) ei vaikuttanut kliinisesti merkitsevästi metotreksaatin pitoisuuksiin plasmassa.

3 manustatud cyp3a4 substraatide kontsentratsioonikõvera alune pindala (auc) võib pärast aprepitandi 40 mg üksikannust suureneda kuni 1, 5 korda; aprepitandi toime veenisiseselt manustatud cyp3a4 substraatide plasmakontsentratsioonile on väiksem.
3 todennäköisesti vähäisempi vaikutus laskimoon annettujen cyp3a4: n substraattien pitoisuuteen plasmassa.