Usted buscó: bundesverwaltungsgericht (Finés - Inglés)

bundesverwaltungsgericht
federal administrative court of germany

ennakkoratkaisupyyntö — bundesverwaltungsgericht ey:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan tulkinta
preliminary ruling — french cour de cassation — interpretation of art. 21 of the brussels convention - ll· pendens — proceedings between the same parties — definition — general average following shipwreck — action brought by the insurer of the shipwrecked vessel against the owner and the insurer of the cargo — earlier action brought by the owner and the insurer of the cargo against the owner and the charterer of the vessel but not involving the insurer of the vessel

bundesverwaltungsgericht lykkäsi asian käsittelyä ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle kaksi ennakkoratkaisukysymystä.
the dutch legislation in question does not lead to discrimination on grounds of nationality.

bundesverwaltungsgericht, joka on viimeinen asiaa käsittelevä oikeusaste, kysyy yhteisöjen tuomioistuimelta, että
the bundesverwaltungsgericht (federal administrative court), as the final court of appeal, made a reference to the court of justice, as it wished to know:

tässä tilanteessa bundesverwaltungsgericht päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle kolme ennakkoratkaisukysymystä.
advocate general p. léger delivered his opinion at the sitting of the fifth chamber on 19 march 1998.

bundesverwaltungsgericht otti 14.5.1998 tekemällään päätöksellä daimlerchryslerin muutoksenhaun (revision) käsiteltäväkseen.
it appears from the grounds of that proposal that the choice of a regulation as the means of implementing the amendments to the community legislation on shipments of waste was dictated by the need to ensure that the legislation was applied simultaneously and consistently in all member states.

bundesverwaltungsgericht on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 25.9.1996 tekemällään päätöksellä ennakkoratkaisukysymyksen perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinnasta.
the national authorities were thus entitled to consider that the number of aircraft not meeting the stricter noise standards was necessarily going to fall and, therefore, that the overall level of noise pollution could not fail to diminish gradually.

bundesverwaltungsgericht päätti tässä tilanteessa lykätä kyseisten kolmen pääasian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
in those circumstances, the bundesverwaltungsgericht, in the three cases in the main proceedings, decided to stay proceedings and to refer to the court the following questions for a preliminary ruling:

todettuaan, että asian ratkaiseminen edellyttää tämän määräyksen tulkintaa, bundesverwaltungsgericht on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle kaksi ennakkoratkaisukysymystä.
in contrast to nationals of member states, turkish workers are, admittedly, not entitled to move freely within the community but benefit only from certain rights in the host member state whose territory they have lawfully entered and where they have been in legal employment for a specified period.

bundesverwaltungsgericht korosti kuitenkin, että sen käsiteltävänä olevassa asiassa vähimmäissäännöksien vahvistaminen yhteisön tasolla koski vain yhteisön muista jäsenvaltioista tulevia lentokoneita.
'directive 80/51/eec, as amended by directive 83/206/eec, lays down minimum noise requirements for aircraft engines as a condition for the first registration of aircraft in the member states but allows the member states to enact stricter requirements.

koska bundesverwaltungsgericht on epävarma siitä, onko asetus muilta osin yhteisön oikeuden mukainen, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä.
in addition, the national court does not question the validity of article 4(3)(a)(i) of the regulation as regards article 30 of the ec treaty (now, after amendment, article 28 ec), article 34 of the treaty and article 36 of the ec treaty (now, after amendment, article 30 ec).

lisäksi bundesverwaltungsgericht katsoo, että subjektiivista oikeutta tällaisen suunnitelman laatimiseen ei seuraa myöskään direktiivin 96/62 7 artiklan 3 kohdan tarkoituksesta eikä sanamuodosta.
the bundesverwaltungsgericht takes the view, moreover, that neither the spirit nor the letter of article 7(3) of directive 96/62 confers a personal right to have an action plan drawn up.

liittovaltion korkein hallinto-oikeus (bundesverwaltungsgericht) kuitenkin totesi tämän asetuksen olevan lainvastainen eikä se sen vuoksi tullut koskaan voimaan.
however, it has to be noted that that regulation was finally declared illegal by the federal administrative court and never became legally effective.

ensimmäisellä kysymyksellään bundesverwaltungsgericht kysyy, voiko yksityinen oikeussubjekti vaatia toimivaltaisia kansallisia viranomaisia laatimaan toimintasuunnitelman direktiivin 96/62 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, jossa on rajaarvojen tai varoituskynnysten ylittymisen uhka.
by its first question, the bundesverwaltungsgericht is asking whether an individual can require the competent national authorities to draw up an action plan in the case — referred to in article 7(3) of directive 96/62 — where there is a risk that the limit values or alert thresholds may be exceeded.

bundesverwaltungsgericht selittää, että vaikka toimintasuunnitelman hyväksymättä jättäminen – edes lainvastaisesti – ei kansallisen oikeuden mukaan loukkaa pääasian kantajan oikeuksia, viimeksi mainitulla on kuitenkin keinoja saada viranomaiset noudattamaan säännöstöä. pienten pm
the referring court states that, even though the — albeit unlawful — failure to adopt an action plan does not, under national law, prejudice the rights of the applicant in the main proceedings, he is not without the means to ensure compliance with the legislation.

tuomioistuin totesi asiassa altmark trans gmbh ja regierungspräsidium magdeburg vastaan nahverkehrsgesellschaft altmark gmbh, ja oberbundesanwalt beim bundesverwaltungsgericht, jäljempänä ’altmark-tuomio’, että valtion toimenpiteet, joilla korvataan julkisen palvelun kustannuksia, eivät ole ey:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan (nykyään seut-sopimuksen 107 artiklan 1 kohta) mukaista valtiontukea, kun seuraavat neljä edellytystä täyttyvät [75]:
in the case of altmark trans gmbh and regierungspräsidium magdeburg v nahverkehrsgesellschaft altmark gmbh, and oberbundesanwalt beim bundesverwaltungsgericht (‘the altmark case’), the court of justice held that state measures compensating for public service costs do not qualify as state aid under article 87(1) of the ec treaty, (now article 107(1) tfeu) when the following four conditions are all satisfied [75]: