Usted buscó: rekisteröintivaatimukset (Finés - Sueco)

rekisteröintivaatimukset rekisteröinti on reach-järjestelmän verrattuna nykyiseen markkinoilletärkein osatekijä.
jämfört med de nuvarande registreringskravkontrollerna av nya ämnen som det viktigaste inslaget i reach ärsläpps ut på marknaden kommerregistreringen.

lisääntyvä molemminpuolinen tunnustaminen vaatii kuitenkin, että jokainen jäsenmaa tuntee eri maiden rekisteröintivaatimukset.
ett ökat ömsesidigt erkännande kräver dock att varje medlemsland känner till de olika ländernas krav på registrering .

alkuperäisen ehdotuksen mukaanmikä tahansa vähintään 30 vuodenajan turvalliseksi ja tehokkaaksiosoittautunut rohdosvalmiste täyttäisi rekisteröintivaatimukset.
enligt det ursprungliga förslagetskulle registreringskraven uppfyllasav alla naturläkemedel som använtstraditionellt i minst 30 år och bevisats vara säkra och effektiva.

saamaan kyseisten alueiden tuottaja-/jalostajaryhmittymät hyödyntämään järjestelmää rekisteröimällä nimitykset tuotteille, jotka täyttävät rekisteröintivaatimukset,
att uppmuntra producent- och bearbetningsgrupper som inte deltar i dessa system att använda systemen för att registrera produktbeteckningar som uppfyller kraven för registrering,

jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin tuottaja rekisteröidään. rekisteröintiä koskevat samat menettelyvaatimukset jokaisessa jäsenvaltiossa. tällaiset rekisteröintivaatimukset vahvistetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
medlemsstaterna skall se till att varje producent är registrerad. registreringen skall omfattas av samma formföreskrifter i varje medlemsstat. dessa registreringskrav skall fastställas i enlighet med förfarandet i artikel 24.2.

tällaiset rekisteröintivaatimukset, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, vahvistetaan 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.”
sådana registreringskrav som avser att ändra icke väsentliga delar i detta direktiv genom att komplettera det, ska antas i enlighet med det föreskrivande förfarande med kontroll som avses i artikel 24.3.”

tarkistus 387, jossa esitetään yksityiskohtaisesti supistetut rekisteröintivaatimukset priorisoimattomille aineille, joita tuotetaan 1–10 tonnia, ja laajennetut vaatimukset samaan luokkaan kuuluville priorisoiduille aineille. tarkistus on sisällytetty osittain yhteiseen kantaan.
genom ändringsförslag 387 specificeras de minskade registreringskraven för icke prioriterade ämnen som produceras i mängder mellan 1 och 10 ton och de ökade kraven för viktiga ämnen inom samma kategori. detta ändringsförslag har tagits upp delvis i den gemensamma ståndpunkten.

ehdotuksen yksityiskohtainen selitys o perustamissopimuksiin liitettyjen pöytäkirjojen vaikutukset lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja ja kauttakulkuviisumeja koskevista toimenpiteistä laadittujen ehdotusten oikeusperusta on ey:n perustamissopimuksen iv osasto, minkä vuoksi niihin sovelletaan yhdistyneen kuningaskunnan, irlannin ja tanskan asemasta tehtyjen pöytäkirjojen ja schengenin säännöstöstä tehdyn pöytäkirjan erikoismääräyksiä (ns. vaihteleva geometria). tämä ehdotus koskee schengenin säännöstön kehittämistä. sen vuoksi on otettava huomioon seuraavat mainituista pöytäkirjoista johtuvat näkökohdat: islanti ja norja: neuvosto on tehnyt islannin tasavallan ja norjan kuningaskunnan kanssa sopimuksen näiden kahden valtion osallistumisesta schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen. sopimuksessa määrättyjä menettelyjä on sovellettava, koska tämä asetus perustuu schengenin säännöstöön sopimuksen liitteessä a tarkoitetulla tavalla. tanska: euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja ey:n perustamissopimukseen liitetyn tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan mukaisesti tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen. asetus ei sido sitä eikä se myöskään kuulu asetuksen soveltamisalaan. koska asetuksen tarkoituksena on kehittää schengenin säännöstöä perustamissopimuksen iv osaston määräysten nojalla, siihen sovelletaan mainitun pöytäkirjan 5 artiklaa. yhdistynyt kuningaskunta ja irlanti: schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan 4 ja 5 artiklan sekä ison-britannian ja pohjois-irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/ey ja irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/ey mukaisesti yhdistynyt kuningaskunta ja irlanti eivät osallistu tämän asetuksen antamiseen, asetus ei sido niitä eikä asetusta sovelleta niihin. eu 10: koska aloite on säädös, joka perustuu schengenin säännöstöön tai muutoin liittyy siihen liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, asetusta sovelletaan eu 10 -maissa vasta sen jälkeen kun kyseisessä määräyksessä tarkoitettu neuvoston päätös on tehty. sveitsi: tämä asetus kehittää schengenin säännöstön määräyksiä euroopan unionin, euroopan yhteisön ja sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa sveitsin valaliiton osallistumisesta schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tarkoitetulla tavalla. kyseiset määräykset kuuluvat tämän sopimuksen tekemisestä euroopan yhteisön puolesta sekä sopimuksen tiettyjen määräysten väliaikaisesta soveltamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. o ehdotuksen perustelut artikloittain 1 artikla edustamisen uusi muoto otetaan käyttöön yhteisen konsuliohjeiston ii jakson 1.2 alakohdan b alakohdan nojalla. tämän ”rajoitetun edustamisen” olisi annettava jäsenvaltiolle mahdollisuus ainoastaan hakemusten vastaanottoon ja biometristen tunnisteiden rekisteröimiseen, jonka jälkeen se siirtää tiedot edustetun jäsenvaltion diplomaatti-tai konsuliedustustoon viisumihakemusta koskevan päätöksen tekemiseksi. lisäksi sovelletaan 1.2 alakohdan c ja e alakohdan edustamista koskevia määräyksiä. yhteisen konsuliohjeiston iii jakson uudessa 1.2 alakohdassa määrätään jäsenvaltioiden velvollisuudesta kerätä biometriset tunnisteet osana viisumihakemusmenettelyä. sormenjäljet otetaan, kun viisumihakemus toimitetaan ensimmäisen kerran; tätä vaatimusta ei sovelleta neljän vuoden kuluessa uusittuihin hakemuksiin, koska hakijaa ei tarvitse tällöin rekisteröidä uudelleen: sormenjälkiä ja valokuvaa voidaan käyttää uudelleen, jolloin niistä voidaan ottaa jäljennös ensimmäisestä hakemuksesta. kyseinen neljän vuoden ajanjakso on valittu viisumitietojärjestelmää koskevassa asetusehdotuksessa säädetyn tietojen viiden vuoden säilytysajan pohjalta. tällöin on varmistauduttava siitä, että ensimmäisen hakemuksen yhteydessä otetut biometriset tiedot ovat vielä saatavilla järjestelmässä. henkilön uudelleentunnistaminen uudistetun hakemuksen yhteydessä ei ole tarpeen; jos toisen henkilön viisumin sisältävää passia yritetään käyttää vilpillisesti, rajanylityspaikalla huomataan välittömästi, ettei asianomainen henkilö ole ensimmäisen viisumin hakija biometristen tunnisteiden ollessa erilaiset viisumitietojärjestelmässä. poikkeukset määräysten soveltamisesta on vahvistettu yhteisen konsuliohjeiston iii jakson uuden 1.2 alakohdan b alakohdassa viisumityöryhmässä ja strategisessa komiteassa (scifa) käytyjen keskustelujen perusteella. määräyksiä ei sovelleta alle 6-vuotiaisiin lapsiin: luotettavan tiedon tallentamiseksi alle 6-vuotiaalta lapselta ei oteta sormenjälkiä, koska niiden laatu ei ole riittävä hakujen tekemiseksi tietokannasta. 6–12-vuotiaiden lapsien sormenjälkiä voidaan hyödyntää vain tunnistusvertailun suorittamiseksi. (näiden sormenjälkien hyödyntäminen on vaikeampaa laajoissa tietokantahauissa.) asetuksessa (ey) 539/2001 säädetään mahdollisuudesta myöntää viisumivapautta koskevia poikkeuksia diplomaatti-, virka-tai muun virallisen passin haltijoiden ja erityispassin haltijoiden osalta, ja jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus myöntää poikkeuksia biometristen tunnisteiden rekisteröintivaatimuksista näiden henkilöryhmien osalta. viisumitietojärjestelmään olisi tehtävä vaatimuksen soveltamattomuudesta merkintä jokaisen poikkeuksen osalta, jotta rajavalvontaviranomaiset saavat tiedon siitä, ettei sormenjälkiä ole otettu. kun otetaan huomioon biometristen tunnisteiden käyttöönoton tarkoitus, hakijan henkilökohtainen läsnäolo on tehtävä pakolliseksi vähintään ensimmäisen hakemuksen osalta. yhteisen konsuliohjeiston viii jakson 5.2 alakohdassa vahvistettu mahdollisuus esimerkiksi matkatoimistojen käyttöön on kuitenkin säilytetty uudistettujen hakemusten osalta, koska hakijoiden henkilökohtaista läsnäoloa ei tällöin välttämättä edellytetä. hakijat voisivat toimittaa toisen hakemuksensa muun muassa matkatoimiston välityksellä. yleinen ulkoistamisen mahdollisuus on otettu huomioon oikeudellisten puitteiden asettamiseksi. on oltava selvää, että ulkoistamista voidaan käyttää vain tietyissä rajoissa ja että viisumien myöntämisvastuun on säilyttävä jäsenvaltioilla. ulkoinen palveluntarjoaja voisi suorittaa ajanvarausta koskevat järjestelyt tai jopa hakemuslomakkeen vastaanoton ja biometristen tunnisteiden ottamisen, jos yhteisön lainsäädännön mukaisten viisumin myöntämistä koskevien jäsenvaltioiden velvoitteiden asianmukainen täytäntöönpano sitä edellyttää, kun otetaan huomioon erityisesti paikalliset olosuhteet viisumihakemusten lukumäärä mukaan luettuna. on varmistauduttava siitä, että kaikkia asianomaisia tietosuojasäännöksiä noudatetaan silloin, kun valitaan ulkoisia palveluntarjoajia ja laaditaan tarvittavia sopimuksia. näin ollen jäsenvaltioiden on varmistettava sopimusta tehdessään, että se sisältää asianmukaiset tietosuojalausekkeet, joiden täytäntöönpanoa konsulivirkamiehet valvovat. jäsenvaltioilla on säilyttävä vastuu tietosuojasäännösten noudattamisesta myös silloin, kun tehtäviä ulkoistetaan. jos tehtäviä ulkoistetaan, viisumihakemuksen käsittelystä hakijalta perittävä kokonaismaksu ei saa ylittää liitteessä 12 vahvistettuja maksuja. hakijalta ei saisi näin ollen periä lisämaksuja. yhteisen konsuliohjeiston vii jakson muutoksella vahvistetaan mahdollisuus jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön mukaan luettuna yhteisten viisumikeskusten perustaminen. lisäksi otetaan käyttöön ennakkotarkistusmenettely, jolla hakija ohjataan hakemuksen käsittelystä vastaavan jäsenvaltion puoleen. kun jäsenvaltiot organisoivat konsulipalvelujaan, niiden olisi voitava tehdä yhteistyötä myös yhteisten viisumikeskusten perustamisessa ottaen huomioon edustamisen nykyiset vaihtoehdot ja ii jakson 1.2 kohdan b alakohdassa rajoitettua edustamista koskeva uusi mahdollisuus. yhteisten viisumikeskusten perustaminen ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista hakemusten suuren määrän vuoksi tietyillä paikkakunnilla, joissa kukin jäsenvaltio hankki välineet biometristen tunnisteiden ottamiseksi omaan konsuliedustustoonsa. jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta tehdä yhteistyötä tai osallistua yhteiseen viisumikeskukseen. yhteistyön tekemisestä ja sen muodosta päätetään jäsenvaltioiden välisissä neuvotteluissa. jos jäsenvaltiot haluavat tehdä yhteistyötä, niiden on valittava jokin niistä vaihtoehdoista, joille yhteinen konsuliohjeisto määrittää oikeudelliset puitteet. on toivottavaa, että jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä ja osallistuvat yhteisten viisumikeskusten tai yhteisten tilojen järjestämiseen viisumitietojärjestelmän yleisen täytäntöönpanon parantamiseksi. yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden olisi sovittava yhteistyöpuitteista, kuten kustannusten jakamisesta. niiden olisi määritettävä kunkin maan tai kolmannen maan alueen osalta valitut ratkaisut. tässä yhteydessä olisi myös laadittava luettelo, josta kyseiset ratkaisut ilmenevät, ja luettelo olisi myös julkaistava. luettelo on saatettava ajantasalle säännöllisesti. 2 artikla komissio esittää kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta, jotta yhteisten viisumikeskusten perustamisen ja muiden yhteistyömuotojen tehokkuutta voidaan selvittää. 3 artikla kyseessä on vakiolauseke. -
närmare redogörelse för förslaget o verkan av de olika protokoll som är fogade till fördraget den rättsliga grunden för åtgärder som rör bestämmelserna om viseringar för kortare vistelse och transitviseringar finns i avdelning iv i eg-fördraget, vilket innebär att bestämmelserna i protokollen om förenade kungarikets och irlands respektive danmarks ställning samt i schengenprotokollet (systemet med variabel geometri) är tillämpliga. detta förslag bygger på schengenregelverket. därför måste följande verkningar med avseende på de olika protokollen beaktas: island och norge: de förfaranden som föreskrivs i associeringsavtalet mellan europeiska unionens råd och republiken island och konungariket norge om dessa staters associering till genomförandet, tillämpningen och utvecklingen av schengenregelverket är tillämpliga, eftersom föreliggande förslag bygger på schengens regelverk i enlighet med bilaga a i detta avtal. danmark: i enlighet med protokollet om danmarks ställning, som är fogat till eu-fördraget och eg-fördraget, kommer danmark inte att delta i antagandet av förordningen och är därmed inte bundet av förordningen eller tillämpningen av denna. med hänsyn till att förordningen är en rättsakt som syftar till att bygga på schengenregelverket i enlighet med bestämmelserna i avdelning iv i eg-fördraget, är artikel 5 i ovan nämnda protokoll tillämplig. förenade kungariket och irland: enligt artiklarna 4 och 5 i protokollet om införlivande av schengenregelverket inom europeiska unionens ramar, rådets beslut 2000/365/eg av den 29 maj 2000 om förenade konungariket storbritannien och nordirlands begäran om att få delta i vissa bestämmelser i schengenregelverket och rådets beslut 2002/192/eg av den 28 februari 2002 om irlands begäran om att få delta i vissa bestämmelser i schengenregelverket, deltar förenade kungariket och irland inte i antagandet av förordningen och är därför inte bundna av förordningen eller tillämpningen av denna. eu 10: eftersom den föreslagna förordningen är en rättsakt som grundas på schengenregelverket eller på annat sätt har samband med detta i den mening som avses i artikel 3.2 i anslutningsfördraget, är den endast tillämplig i eu 10 efter det att rådet fattat beslut om detta, och då på de villkor som anges i det beslutet. schweiz: denna förordning utgör, i enlighet med avtalet mellan europeiska unionen, europeiska gemenskapen och schweiziska edsförbundet om schweiziska edsförbundets associering till genomförandet, tillämpningen och utvecklingen av schengenregelverket, en utveckling av bestämmelser i schengenregelverket vilka omfattas av det område som avses i artikel 4.1 i rådets beslut om undertecknande på europeiska unionens vägnar och provisorisk tillämpning av vissa bestämmelser av detta avtal. o kommentarer till de enskilda artiklarna artikel 1 i punkt ii 1.2 b i de gemensamma konsulära anvisningarna införs ännu en form för hur medlemsstaterna kan företräda varandra. denna form av representation, som har begränsad räckvidd, skall ge en medlemsstat möjlighet att endast ta emot ansökan samt inläsa och registrera de biometriska kännetecknen, för att därefter vidarebefordra dessa uppgifter till den företrädda medlemsstatens diplomatiska beskickning eller konsulat för beslut om viseringsansökan. de relevanta bestämmelserna i 1.2 c och 1.2 e skall också vara tillämpliga. i den nya punkt iii 1.2 i de gemensamma konsulära anvisningarna föreskrivs att medlemsstaterna är skyldiga att samla in biometriska kännetecken som en del av viseringsförförandet. fingeravtrycken tas i samband med att viseringsansökan lämnas i första gången. vid upprepade ansökningar inom en tidsperiod på fyra år upphör detta krav och sökandens kännetecken behöver inte inläsas och registreras på nytt. fingeravtrycken och fotografiet kan återanvändas och kopieras från den första ansökan. tidsperioden på fyra år har valts med hänsyn till den femårsperiod för lagring av uppgifter som föreskrivs i förslaget till vis-förordning. det är viktigt att se till att de biometriska uppgifterna från den första ansökan fortsätter att vara tillgängliga i systemet. någon ytterligare kontroll av personen i samband med att en ny ansökan lämnas in behövs inte. om en person i bedrägligt syfte skulle använda någon annans pass som redan innehåller en visering, kommer det omedelbart att upptäckas vid gränspassagen att personen i fråga inte är densamme som den som ansökte om den ursprungliga viseringen, eftersom de biometriska kännetecknen i vis inte överensstämmer. led b i den nya punkt iii 1.2 i de gemensamma konsulära anvisningarna innehåller vissa undantag som grundar sig på resultaten av diskussionerna i arbetsgruppen för viseringar och strategiska kommittén för invandring, gränser och asyl (scifa). undantagen gäller barn under sex års ålder. för att skapa garantier för att de uppgifter som lagras är tillförlitliga tas inga fingeravtryck på barn som inte har fyllt sex år, eftersom sådana fingeravtryck inte är av tillräcklig kvalitet för sökningar i datasystem. fingeravtryck från barn som är mellan sex och tolv år gamla medger endast en-till-en-jämförelser (i stora databaser är det svårare av använda dessa fingeravtryck). eftersom förordning (eg) nr 539/2001 föreskriver en möjlighet att göra undantag från viseringskravet för innehavare av diplomatpass, tjänstepass och andra officiella pass, bör medlemsstaterna också ha möjlighet att undanta dessa kategorier från kravet på inläsning och registrering av biometriska kännetecken. för varje undantag krävs att noteringen ”ej tillämpligt” görs i vis-systemet, så att tjänstemännen vid gränskontrollen blir förvarnade om att några fingeravtryck aldrig har tagits. mot bakgrund av införandet av registrering av biometriska kännetecken måste sökanden inställa sig personligen, åtminstone första gången en ansökan lämnas in. den möjlighet att använda resebyråer m.m. som föreskrivs i punkt viii 5.2 i de gällande gemensamma konsulära anvisningarna bibehålls dock vid upprepade ansökningar, eftersom sökandena inte nödvändigtvis måste inställa sig personligen. de kunde lämna in sin andra ansökan via en resebyrå, till exempel. möjligheten till ”utläggning” har generellt beaktats för att skapa förutsättningar att tillhandahålla en rättslig ram. det måste tydligt framgå att utläggning endast kan komma i fråga inom vissa gränser, eftersom behörigheten att utfärda viseringar måste förbli hos medlemsstaterna. tidsbeställningar och till och med mottagandet av ansökningsformulären och upptagningen av biometriska kännetecken kan utföras av en extern tjänsteleverantör, om detta är nödvändigt för att medlemsstaterna korrekt skall uppfylla sina skyldigheter enligt eg-lagstiftningen om utfärdande av viseringar, särskilt mot bakgrund av omständigheterna på platsen, inklusive antalet viseringsansökningar. det är viktigt att se till att alla relevanta bestämmelser om uppgiftsskydd följs. det gäller såväl vid valet av tjänsteleverantör som vid ingåendet av det nödvändiga avtalet. därför skall medlemsstaterna i samband med att de ingår ett sådant avtal se till att det innehåller relevanta bestämmelser om uppgiftsskydd. konsulära tjänstemän skall övervaka att dessa bestämmelser följs. medlemsstaterna ansvarar för att bestämmelserna om uppgiftsskydd följs, även vid utläggning. när möjligheten till utläggning används får sökandens avgifter för handläggningen av viseringsansökan inte överstiga den avgift som anges i bilaga 12. sökanden får alltså inte drabbas av några tillskjutande kostnader. genom ändringen av punkt vii skapas förutsättningar för samarbete mellan medlemsstaterna och att inrätta gemensamma ansökningskontor. därutöver införs en ”förhandskontroll” i syfte att hänvisa den sökande till den medlemsstat som är ansvarig för att handlägga hans eller hennes ansökan. när medlemsstaterna organiserar sina konsulära tjänster bör de ha möjlighet att samarbeta, och även att inrätta gemensamma ansökningskontor, varvid hänsyn bör tas till de befintliga möjligheterna för en medlemsstat att företräda en annan samt den nya möjligheten till begränsad representation (limited representation) som införs i punkt ii 1.2 b. det kan finnas platser där gemensamma ansökningskontor inte lämpar sig på grund av det stora antalet ansökningar och där varje medlemsstat utrustar sitt eget konsulat. medlemsstaterna är inte tvungna att samarbeta och delta i de gemensamma ansökningskontoren om de inte vill. det är upp till medlemsstaterna själva att genom förhandlingar komma fram till om de vill samarbeta och i vilken form detta skall ske. om medlemsstaterna kommer fram till att de vill samarbeta, måste de dock använda sig av ett av de alternativ som de gemensamma konsulära anvisningarna definierar den rättsliga ramen för. det är önskvärt att medlemsstaterna samarbetar och tar del i organiseringen av de gemensamma ansökningskontoren eller samlokalisering i syfte att förbättra det gemensamma genomförandet av vis. ramen för samarbetet, vari ingår sådana aspekter som kostnadsdelning m.m., bör bli föremål för överenskommelser mellan de deltagande medlemsstaterna. de bör fastställa vilken lösning som skall väljas för varje land eller region i ett tredjeland. en förteckning bör upprättas över vilken lösning som valts för varje land eller region i ett tredjeland. denna förteckning bör offentliggöras och regelbundet aktualiseras. artikel 2 i syfte att undersöka hur inrättandet av gemensamma ansökningskontor och andra former av samarbete förlöper kommer kommissionen att lägga fram en rapport om tillämpningen av denna förordning. artikel 3 detta är en standardbestämmelse. -