Usted buscó: repeated dose studies with koh are not available (Inglés - Finés)

repeated-dose toxicity studies with voriconazole indicated the liver to be the target organ.
toistuvalla annoksella tehtyjen toksisuustutkimusten perusteella maksa on vorikonatsolin kohde-elin.

as rodents do not react to human interferon beta, repeated dose studies were carried out with rhesus monkeys.
koska jyrsijät eivät reagoi ihmisen beetainterferoniin, toistuvaa annostelua tutkittiin reesusapinoilla.

in repeated dose toxicity studies with entacapone, anaemia most likely due to iron chelating properties of entacapone was observed.
entakaponilla tehdyissä toistuvaisannostentoksisuustutkimuksissa on havaittu anemiaa, joka todennäköisesti johtuu entakaponin rautaa kelatoivista ominaisuuksista.

repeated-dose studies of up to 3-months duration have been conducted in rat and dog.
toistuvia annoksia käyttäviä tutkimuksia, jotka ovat kestäneet korkeintaan 3 kuukautta, on suoritettu rotalla ja koiralla.

comparison of the single and repeated dose studies revealed that toxicity was related primarily to duration of exposure.
kerta-annoksia ja jatkuvaa antoa verrattaessa havaittiin, että toksisuus oli ensisijaisesti suhteessa altistuksen kestoon.

similarly, no interactions between entacapone and selegiline were observed in repeated-dose studies in parkinsonian patients.
myöskään entakaponin ja selegiliinin välillä ei ole havaittu interaktioita moniannostutkimuksissa parkinsonpotilailla.

a slight cumulative effect on the degree of lymphocyte depletion was seen in repeated dose studies compared to single dose studies.
vähäistä kumulatiivista vaikutusta lymfosyyttivajeeseen nähtiin tutkittaessa toistuvia annoksia verrattuna kerta-annosta käyttäviin tutkimuksiin.

caecal lesions observed in some repeat-dose studies with rats, but not in monkeys, are not relevant for humans under normal conditions of administration.
umpisuolileesioita havaittiin rotilla joissakin toistuvilla annoksilla tehdyissä tutkimuksissa, apinoilla vastaavaa ei havaittu.

as observed with other azole antifungal agents, effects related to inhibition of steroid hormone synthesis were seen in repeated-dose toxicity studies with posaconazole.
kuten muillakin atsoliryhmän sienilääkkeillä, myös posakonatsolilla tehdyissä toistuvien annosten toksisuustutkimuksissa havaittiin vaikutuksia, jotka liittyivät steroidihormonituotannon estymiseen.

repeated-dose studies of up to 6-months duration in rats and 9-months duration in dogs have been conducted.
toistuvia annoksia käyttäviä tutkimuksia on tehty, jotka ovat kestäneet korkeintaan 6 kuukautta rotalla ja 9 kuukautta koiralla.

these parameters can in some cases be assessed using acute studies and existing human data, and sometimes can only be assessed using repeated dose studies.
näitä muuttujia voidaan joissakin tapauksissa arvioida käyttäen akuuttitutkimuksia ja ihmisiä koskevia olemassa olevia tietoja, joskus ainoastaan käyttäen toistetun annoksen tutkimuksia.

in the performed safety pharmacology and repeated dose toxicity studies with dogs, fosaprepitant cmax and aprepitant auc values were up to 3 times and 40 times, respectively, higher than clinical values.
turvallisuusfarmakologiaa ja toistetun altistuksen aiheuttamaa toksisuutta selvittävissä tutkimuksissa koirilla fosaprepitantin cmax-arvo oli enintään kolme kertaa ja aprepitantin auc-arvo 40 kertaa suurempi kuin kliiniset arvot.

non-clinical data reveal no special hazard for humans based on conventional studies with valtropin of repeated dose toxicity, genotoxicity and reproductive toxicity studies.
toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta sekä reproduktiotoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille.

in a repeated dose study in adult patients with sickle cell syndrome approximately 60% of the hydroxycarbamide dose was detected in urine at steady state.
sirppisoluanemiaa sairastavilla aikuispotilailla tehdyssä toistuvien annosten tutkimuksessa noin 60 % hydroksikarbamidiannoksesta erittyi vakaassa tilassa virtsaan.

in the performed safety pharmacology and repeated dose toxicity studies with dogs, fosaprepitant cmax and aprepitant auc values were 4-7 times and 60-70 times, respectively, higher than clinical values.
turvallisuusfarmakologiaa ja toistuvien annosten aiheuttamaa toksisuutta selvittävissä tutkimuksissa koirilla fosaprepitantin cmax- arvo oli 4- 7 kertaa ja aprepitantin auc- arvo 60- 70 kertaa suurempi kuin kliiniset arvot.

in a 14-day repeated dose study, auc increased 3-fold for day 14 vs.day 1.
toistetuilla annoksilla tehdyssä 14 vuorokauden mittaisessa tutkimuksessa auc-arvo suureni kolminkertaiseksi päivänä 14 verrattuna päivään 1.

a non-dose related incidence of thrombus/emboli in the lung was seen in the 1 month repeated dose study in the monkey.
apinoilla tehdyssä kuukauden kestäneessä toistuvien annosten tutkimuksessa havaittiin keuhkoveritulppia/-emboliaa, joiden ilmaantuvuus ei ollut riippuvainen annoksesta.

in an oral dose study with radiolabelled prucalopride in man, small amounts of seven metabolites were recovered in urine and faeces.
tutkimuksessa, jossa ihmiselle annettiin suun kautta radioaktiivisesti merkittyä prukalopridia, virtsasta ja ulosteesta löydettiin pieniä määriä seitsemää metaboliittia.

in repeated-dose studies in rats (two weeks) and dogs (13 weeks) up to 100-fold the maximal human dose, puregon induced no toxicologically significant effects.
toistoannostutkimuksissa rotilla (kaksi viikkoa) ja koirilla (13 viikkoa) käyttäen jopa 100- kertaisia ihmisen enimmäisannoksia puregonilla ei ollut merkittäviä toksikologisia vaikutuksia.

preclinical studies with repeated dose applications (chronic toxicity, carcinogenicity and mutagenicity) cannot be reasonably performed in conventional animal models due to the development of antibodies following the application of heterologous human proteins.
toistetuilla annoksilla tehtäviä prekliinisiä tutkimuksia (krooninen toksisuus, karsinogeenisuus ja mutageenisuus) ei voi toteuttaa järkevästi tavanomaisilla eläinmalleilla heterologisten ihmisen proteiinien annon jälkeen kehittyvien vasta-aineiden vuoksi.