검색어: soodusfinantseerimise (에스토니아어 - 핀란드어)

see korraldus kohustab kommertspankasid täitma neid funktsioone, mis on nimetatud algmääruse artikli 2 lõike 1 punkti a taandes i – käesoleval juhul on tegemist laenudega ekspordi soodusfinantseerimise näol.
määräys velvoittaa kaupalliset pankit toteuttamaan perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja toimia eli tässä tapauksessa antamaan edullisia vientiluottoja.

(113) kõigepealt saab ecsi krediidi soodusintressimäär, mis on kehtestatud põhjenduses 107 mainitud rbi koondringkirjades vähendada eksportija intressikulusid, võrreldes nende laenukuludega, mida kehtestavad turutingimused, ning anda algmääruse artikli 2 lõike 2 tähenduses eksportijale soodustusi. jõuti järeldusele, et kasu said ainult need koostööd tegevad eksportijad, kelle puhul leiti selliseid intressimäärade erinevusi. vastupidiselt eelnevalt esitatud väidetele ei saa neid erinevusi seletada lihtsalt kommertspankade turukäitumisega. ekspordi finantseerimine ei ole iseenesest vähem riskantne kodumaisest finantseerimisest. tegelikult peetakse seda tavaliselt isegi riskantsemaks ning tagatise määr sellise laenu võtmisel põhineb hoolimata finantseerimisobjektist antud kommertspanga ärilisel otsusel. pankade intressimäärade erinevused tulenevad rbi metodoloogiast kehtestada maksimaalsed laenumäärad igale kommertspangale individuaalselt. ilma rbi koondringkirjadeta ei oleks kommertspangad kohustatud pakkuma eksporti rahastavatele laenuvõtjatele soodsamat välisvaluuta ekspordilaenude intressimäära välisvaluutas. kokkuvõtlikuks vastuseks eeltoodule peab meenutama, et rbi koondringkirja eesmärk on pakkuda ekspordikrediiti “rahvusvaheliselt konkurentsivõimelise intressimääraga” ning ka rbi peab ekspordikrediidi intressimäära “soodusintressimääraks”. teiseks ja hoolimata sellest, et ecsi sooduslaene annavad kommertspangad, on see soodustus valitsuse finantstoetus algmääruse artikli 2 lõike 1 punkti iv tähenduses. selles kontekstis peab märkima, et ei algmääruse artikli 2 lõike 1 punkt iv ega ascm ei nõua, et subsiidium peaks kajastuma riigieelarves (nt india valitsuse poolse kommertspankade kulude hüvitamise näol), vaid ainult valitsuse korraldust algmääruse artikli 2 lõike 1 punktides i, ii ja iii sätestatud funktsioonide teostamiseks. rbi on avalik asutus ning kuulub algmääruse artikli 1 lõikes 3 “valitsuse” definitsiooni alla. ta on sajaprotsendiliselt riiklikus alluvuses ning täidab riikliku poliitika (rahanduspoliitika) eesmärke ning rbi juhtkonna nimetab ametisse india valitsus. rbi-l on õigus anda korraldusi eraasutustele, sest kommertspangad on seotud teatud tingimustega, nende seas ekspordilaenude intressi ülemmäärad, mis on kohustuslikuks tehtud rbi koondringkirjades ning rbi korraldused selle kohta, et kommertspangad peavad suunama teatava summa kogulaenudest ekspordi finantseerimiseks. see korraldus kohustab kommertspankasid täitma neid funktsioone, mis on nimetatud algmääruse artikli 2 lõike 1 punkti a alapunktis i – käesoleval juhul on tegemist laenudega ekspordi soodusfinantseerimise näol.. selline otsene rahaline ülekanne laenu kujulteatavatel tingimustel kuuluks tavatingimustes valitsuse pädevusse ja siinkirjeldatud menetlus ei erine suuresti valitsuste tavalisest menetlusest, mis on kooskõlas algmääruse artikli 2 lõike 1 punkti a alapunktiga iv. seda subsiidiumi peetakse spetsiifiliseks ja tasakaalustatavaks, sest soodusintressimäärad on seotud eksporditehingute finantseerimisega ning sõltuvad seetõttu eksporditegevusest algmääruse artikli 3 lõike 4 punkti a tähenduses.
(113) ensinnäkin 107 kappaleessa mainituissa rbi:n yleiskirjeissä vahvistetut ecs-luottojen edulliset korot voivat vaikuttaa alentavasti viejän korkokustannuksiin verrattuna puhtaasti markkinaolosuhteiden mukaan määräytyviin korkokustannuksiin ja tässä tapauksessa antaa tällaiselle viejälle perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua. edun koitumista koskeva päätelmä tehtiin ainoastaan niiden vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa, joiden osalta todettiin tällaisia korkotasojen eroja. toisin kuin edellä kuvatuissa näkökannoissa väitetään, korkotasojen erot eivät selity pelkästään kaupallisten pankkien markkinakäyttäytymisellä. vientirahoitus ei itsessään ole kotimarkkinoille suuntautuvaa rahoitusta varmempaa. sen riskejä pidetään itse asiassa yleensä suurempina, ja tiettyyn luottoon edellytettävistä vakuuksista päättäminen on rahoituskohteesta riippumatta kunkin kaupallisen pankin puhtaassa kaupallisessa harkinnassa. eri pankkien korkotason erot johtuvat rbi:n politiikasta, jonka mukaan lainojen enimmäiskorot vahvistetaan yksilöllisesti kunkin kaupallisen pankin osalta. ilman rbi:n yleiskirjeitä kaupallisilla pankeilla ei olisi velvollisuutta myöntää valuuttamääräisiä vientiluottoja ottaville lainanottajille mahdollisesti edullisempia korkoja. esitettyjen näkökantojen arvioinnin yhteydessä muistutettakoon, että rbi:n yleiskirjeiden tarkoituksena on niiden mukaan tarjota vientiluottoja kansainvälisesti kilpailukykyisillä koroilla ja että rbi itse pitää vientiluottojen korkoja edullisina. toiseksi ja huolimatta siitä, että ecs-järjestelmässä näiden edullisten luottojen myöntäjinä ovat kaupalliset pankit, kyseessä on perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan iv alakohdassa tarkoitettu viranomaisten taloudellinen tuki. tässä yhteydessä huomattakoon, ettei perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan iv alakohdassa eikä wto:n tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa edellytetä, että tuen antamisesta koituisi julkisia menoja eli että intian valtio maksaisi kaupallisille pankeille korvauksen, vaan riittää, että valtio ohjaa perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan i, ii tai iii alakohdassa tarkoitettuja toimintoja. rbi on julkinen elin ja kuuluu siis perusasetuksen 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin ”julkisiin viranomaisiin”. se on täysin valtion omistuksessa, toteuttaa poliittisia tavoitteita eli esimerkiksi rahapolitiikkaa ja sen johdon nimittää intian valtio. rbi ohjaa yksityisiä elimiä siten, että kaupallisia pankkeja sitovat muun muassa rbi:n yleiskirjeissä vahvistetut vientiluottojen enimmäiskorot sekä määräykset siitä, että kaupallisten pankkien on osoitettava tietty määrä nettopankkiluotoistaan vientirahoitukseen. määräys velvoittaa kaupalliset pankit toteuttamaan peruasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja toimia eli tässä tapauksessa antamaan edullisia vientiluottoja. tällainen varojen suora siirto tiettyjen ehtojen mukaisten lainojen muodossa on yleensä valtiolle itselleen kuuluva tehtävä, eikä käytäntö tosiasiassa eroa valtioiden yleensä harjoittamasta toiminnasta (perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohta). tukea pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena, sillä edullisia korkoja myönnetään ainoastaan vientirahoitukseen, joten ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia (perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohta).