Você procurou por: lisämunuaiskuoren (Finlandês - Estoniano)

lisämunuaiskuoren vajaatoiminta
neerupealiste puudulikkus

cushingin oireyhtymää ja lisämunuaiskuoren toiminnan lamaantumista on raportoitu.
neerupealiste funktsiooni võimaliku langusega tuleb arvestada ka erakorralistes või plaanilistes stressisituatsioonides ning kaaluda sobiva glükokortikosteroidravi kasutamist.

tällaisissa tapauksissa lisämunuaiskuoren toiminnan seuraaminen saattaa olla tarpeellista.
vajalikuks võib osutuda neerupealiste reservi jälgimine.

varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet: lisämunuaiskuoren laman riski.
inhaleeritava flutikasoonpropionaadi krooniline üleannustamine, vt lõik 4. 4: neerupealiste supressiooni oht.

suositeltuja suurempien annosten käyttö saattaa johtaa kliinisesti merkitsevään lisämunuaiskuoren suppressioon.
ravi nasaalsete kortikosteroidide soovitatust suuremate annustega võib viia kliiniliselt olulise neerupealiste supressiooni tekkeni.

akuutti suositeltuja suurempien lääkeannosten inhalointi saattaa johtaa lisämunuaiskuoren toiminnan väliaikaiseen suppressioon.
Äge üleannustamine: lubatust suuremate flutikasoonpropionaadi annuste inhaleerimine võib põhjustada neerupealiste funktsiooni ajutist pärssumist.

pitkäaikainen hoito suurilla inhaloiduilla kortikosteroidiannoksilla voi johtaa lisämunuaiskuoren lamaan ja akuuttiin lisämunuaiskuoren kriisiin.
inhaleeritava flutikasoonpropionaadi kasutuselevõtmisel peaks vähenema vajadus suukaudse hormoonravi järele, kuid suu kaudu glükokortikosteroide kasutavate patsientide üleviimisel inhaleeritavale flutikasoonpropionaadile võib kaua aega püsida neerupealiste funktsiooni languse oht.

jos on jokin syy epäillä lisämunuaiskuoren toiminnan heikkenemistä, on seurattava huolellisesti potilaita, jotka siirtyvät systeemisestä steroidihoidosta flutikasonifuroaattihoitoon.
3 kui on põhjust kahtlustada neerupealiste funktsiooni häiret, peab olema ettevaatlik patsientide süsteemselt steroidravilt flutikasoonfuroaadile üleviimisel.

hyvin harvinaisina tapauksina on esiintynyt lisämunuaiskuoren lamaa ja akuuttia lisämunuaiskuoren kriisiä, kun flutikasonipropionaattiannos on ollut yli 500 ja alle 1000 mikrogrammaa.
annust tuleb järk- järgult vähendada arsti järelevalve all.

lisäksi hypotyreoosi, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, hyperprolaktinemia ja aivolisäkkeen tai hypotalamuksen kasvaimet tulisi sulkea pois, ja tarvittaessa antaa asianmukaista erityishoitoa.
lisaks eelnevale tuleks patsienti uurida hüpotüreoidismi, neerupealiste koore puudulikkuse, hüperprolaktineemia ning hüpotalamuse ja hüpofüüsi kasvajate suhtes ning rakendada sobilikku ravi.

potilaat tulisi tutkia erityisesti hypotyreoosin, lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan, hyperprolaktinemian ja aivolisäkkeen tai hypotalamuksen kasvaimen suhteen, ja antaa asianmukaista erityishoitoa.
kindlasti tuleks patsiente uurida hüpotüreoidismi, neerupealiste puudulikkuse, hüperprolaktineemia ning hüpotaalamuse ja hüpofüüsi kasvajate suhtes ning vajadusel rakendada sobilikku ravi.

cushingin oireyhtymä, cushingin oireyhtymään liittyvät oireet, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, lasten ja nuorten kasvun hidastuminen, luiden mineraalitiheyden väheneminen, harmaakaihi ja glaukooma
esinemissagedused on toodud järgmiselt: väga sage (≥1/ 10), sage (≥1/ 100 ja < 1/ 10), aeg- ajalt (≥1/ 1000 ja < 1/ 100) ja väga harv (< 1/ 10000), sealhulgas üksikjuhud.

systeemisiä kortikosteroidivaikutuksia, mukaan lukien cushingin oireyhtymä ja lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, on raportoitu potilailla, jotka saavat ritonaviiria samanaikaisesti hengitetyn tai nenän kautta annostellun flutikasonipropionaatin kanssa.
patsientidel, kellele ritonaviiri manustati koos inhaleeritava või intranasaalselt manustatava flutikasoonpropionaadiga, on kirjeldatud kortikosteroidi süsteemseid toimeid, sh cushingi sündroomi ja neerupealiste funktsiooni pärssimist; need toimed võivad ilmneda ka teiste tsütokroom p450 3a raja kaudu metaboliseeruvate kortikosteroididega, nt budenosiidiga.

potilaat tulee tutkia erityisesti seuraavien varalta: • hypotyreoosi • lisämunuaiskuoren vajaatoiminta • hyperprolaktinemia ja aivolisäkkeen tai hypotalamuksen kasvaimet.
eriti tuleks patsiente uurida järgneva suhtes: • hüpotüreoidism • neerupealiste puudulikkus • hüperprolaktineemia ning hüpotaalamuse või hüpofüüsi kasvajad

mahdollisia kortikosteroidien systeemivaikutuksia ovat cushingin oireyhtymä, cushingin oireyhtymään liittyvät oireet, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta, lasten ja nuorten kasvun hidastuminen, luiden mineraalitiheyden väheneminen, harmaakaihi ja glaukooma.
sümptomid on tüüpiliselt ebamäärased ja võivad olla järgmised: isutus, kõhuvalu, kaalulangus, väsimus, peavalu, iiveldus, oksendamine, vererõhu langus, teadvuse häired, hüpoglükeemia ja krambid.

cushingin oireyhtymää ja lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa (edellä mainitussa tutkimuksessa plasman kortisolipitoisuuksien todettiin pienentyneen 86%), on raportoitu potilailla, jotka saivat ritonaviiria samanaikaisesti hengitetyn tai nenän kautta annostellun flutikasonipropionaatin kanssa.
patsientidel, kes said samaaegselt ritonaviiri ja inhaleeritavaid või nina kaudu manustatavaid kortikosteroide, on täheldatud kortikosteroidide süsteemseid toimeid, sh cushing’ i sündroomi ja neerupealiste supressiooni (kortisooli plasmakontsentratsioon langes mainitud uuringus 86% võrra).

59 toksisuus (lipofuskiinipigmentin kumuloituminen ja/ tai parenkyymisolukato) rotilla 104 viikon kuluttua annostasolla 20- 60 mg/ kg/ vrk (3– 10- kertainen verrattuna vakaan tilan auc: n keskiarvoon ihmisen suositellun enimmäisannoksen aikana) ja lisämunuaiskuoren karsinoomien ja yhdessä esiintyneiden lisämunuaiskuoren adenoomien ja karsinoomien lisääntyminen naarasrotilla annostasolla 60 mg/ kg/ vrk (10- kertainen verrattuna vakaan tilan auc: n keskiarvoon ihmisen suositellun enimmäisannoksen aikana).
need olid: annusest sõltuv neerupealise toksilisus (pigment lipofusiini kogunemine ja/ või parenhüümi rakkude kadumine) rottidel pärast 104 nädalat väldanud annustamist 20 kuni 60 mg/ kg/ päevas (ületab 3 kuni 10 korda inimesel suurima soovitatava annuse manustamisel saadava tasakaaluasendi auc) ning sagenenud adrenokortikaalne kartsinoom ja kombineeritud adrenokortikaalne adenoom / kartsinoom emastel rottidel annustamisel 60 mg/ kg/ päevas (ületab 10 korda inimesel suurima soovitatava annuse manustamisel saadava tasakaaluasendi auc).