Você procurou por: liikkumismahdollisuuksia (Finlandês - Grego)

meidän on määriteltävä keinot lujittaa liikkumismahdollisuuksia koko työ­elämän ajan:
Εικοστή δεύτερη οικονομική σύνοδος κορυφής της Δύσης

keskeisenä haasteena on auttaa kaupunkeja parantamaan yhteyksiään laajempiin eurooppalaisiin markkinoihin ja pidemmällekin sekä kehittämään niiden sisäisiä liikkumismahdollisuuksia.
Η βασική πρόκληση είναι να δοθεί στις πόλεις η δυνατότητα να βελτιώσουν την πρόσβαση σε μεγαλύτερες αγορές στην Ευρώπη και πέρα από αυτήν και να αυξήσουν την κινητικότητα στο εσωτερικό τους.

kuten komissio on korostanut äskettäin laatimassaan kansainvälisen liikkuvuuden esteiden poistamista koskevassa suositusluonnoksessa, liikkumismahdollisuuksia koskevaa kansalaisille tarkoitettua tiedotusta ja neuvontaa on tehostettava huomattavasti.
Οι γυναίκες και οι άνδρες χρησιμοποιούν το χρόνο τους διαφορετικά.

työttömyysaste on kuitenkin korkea viimeaikaisesta kehityksestä huolimatta, ja alueen kulkuyhteydet erityisesti julkisilla liikennevälineillä ovat heikot sen maantieteellisen sijainnin vuoksi, mikä rajoittaa asukkaiden ja matkailijoiden liikkumismahdollisuuksia.
Εντούτοι, η ανεργία είναι υψηλή piαρά τα piρόσφατα piρογράατα και η γεωγραφική θέση τη piεριοχή δυσχεραίνει την piροσpiέλαση, ιδίω ε δηόσια έσα εταφορά, piεριορίζοντα έτσι την κινητικότητα του piληθυσού και την piρόσβαση των εpiισκεpiτών.

kaupunkien tulevaisuuden suunnittelemiseksi esdp-asiakirjassa ehdotetaan tiettyjä poliittisia vaihtoehtoja, joiden avulla ylläpidetään kaupunkien talouselämään ja erityisesti palvelujen tarjoamiseen liittyviä toimintoja, varaudutaan kaupunkien laajenemiseen, huolehditaan luonnon ekosysteemistä ja helpotetaan asukkaiden liikkumismahdollisuuksia.
• Συγκαλύπτει άραγε το χρηματοδοτικό κόστος της διεύρυνσης των πόλεων και της ανάπτυξης των παραθεριστικών κέντρων την πραγματικότητα του κόστους λειτουργίας των μεταφορών και των υποδομών εξοπλισμού;

110 -ehdotuksen perustelut ja tavoitteet nopeat tekniset ja taloudelliset muutokset sekä väestön ikääntyminen ovat euroopalle tyypillisiä ilmiöitä, joiden vuoksi elinikäinen oppiminen on muuttunut välttämättömäksi. kansalaisten tietojen, taitojen ja pätevyyksien jatkuva päivitys on ehdottoman tärkeää eu:n kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta. elinikäistä oppimista hankaloittaa kuitenkin viestinnän ja yhteistyön puuttuminen eri tasoilla ja eri maissa toimivien koulutuksen tarjoajien ja koulutusviranomaisten välillä. tästä aiheutuvat esteet haittaavat yksittäisten kansalaisten koulutukseen pääsyä ja eri laitosten myöntämien tutkintojen yhdistämistä. ne vaikeuttavat kansalaisten liikkumista euroopan työmarkkinoilla ja vähentävät mahdollisuuksia todelliseen elinikäiseen oppimiseen ja elämänlaajuiseen oppimiseen (kaikilla koulutustasoilla ja virallista, epävirallista ja arkioppimista hyödyntäen). sen vuoksi lissabonissa vuonna 2000 kokoontunut eurooppa-neuvosto totesi päätelmissään, että tutkintojen selkeyttäminen ja elinikäinen oppiminen on nostettava etusijalle pyrittäessä mukauttamaan euroopan koulutusjärjestelmiä osaamisyhteiskunnan tarpeisiin sekä korkeamman työllisyystason ja laadukkaamman työn tarjoamiseksi. barcelonassa vuonna 2002 kokoontunut eurooppa-neuvosto korosti tätä tavoitetta edelleen ja kehotti osana strategiaa, jolla koulutuksesta euroopassa tehdään vuoteen 2010 mennessä laatunsa osalta maailmanlaajuinen esikuva, ottamaan käyttöön menettelyjä tutkintojen avoimuuden varmistamiseksi. elinikäisestä oppimisesta vuonna 2002 annetussa neuvoston päätöslauselmassa jäsenvaltioita kehotettiin edistämään yhteistyötä ja rakentamaan yhteyksiä virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen välille. tätä pidettiin välttämättömänä edellytyksenä eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen luomiselle korkea-asteen koulutuksen alalla bolognan prosessissa saavutettujen tulosten pohjalta sekä vastaavien toimien edistämiselle ammatillisen koulutuksen alalla. eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (european qualifications framework, eqf) luomista pyydettiin myös vuonna 2004 koulutus 2010 -työohjelman täytäntöönpanon edistymistä koskevassa neuvoston ja komission yhteisessä väliraportissa ja osana kööpenhaminan prosessia 15. marraskuuta 2004 annetuissa neuvoston päätelmissä, joiden aiheena olivat ammatillisen koulutuksen tehostetun yhteistyön edistämistä euroopassa koskevat tulevat painopisteet. bolognan prosessin yhteydessä bergenissä toukokuussa 2005 järjestetyssä konferenssissa korkea-asteen koulutuksesta vastaavat ministerit korostivat, että on tarpeen varmistaa eurooppalaisen korkeakoulutusalueen ja ehdotetun eqf:n keskinäinen täydentävyys. myös tarkistettuun lissabonin strategiaan liittyvissä työllisyyden suuntaviivoissa 2005–2008 korostetaan tarvetta joustavien oppimisväylien varmistamiseen ja opiskelijoiden ja harjoittelijoiden liikkumismahdollisuuksien lisäämiseen parantamalla tutkintojen määritelmää ja avoimuutta, niiden tosiasiallista tunnustamista sekä epävirallisen ja arkioppimisen validointia. eqf on keskeisessä asemassa pyrittäessä saavuttamaan eu:n tavoitteet osana kasvua ja työllisyyttä edistävää lissabonin kumppanuutta. tällä ehdotuksella vastataan edellä kuvattuun poliittiseen toimeksiantoon ja sen elinikäisen oppimisen painotuksiin. eqf:n pääasiallisena tarkoituksena on toimia välineenä tutkintojen vastaavuuksien määrittämisessä ja erilaisten koulutusjärjestelmien neutraalina vertailukohtana sekä lujittaa yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta asiaankuuluvien sidosryhmien välillä. tällä tavoin lisätään avoimuutta sekä helpotetaan tutkintojen siirtoa ja käyttöä eri koulutusjärjestelmissä ja koulutustasoilla. -120 -yleinen tausta euroopalle on tyypillistä erilaisten koulutuslaitosten ja -järjestelmien hyvin laaja kirjo. sen taustalla on laajalle levinnyt ja vahva yksimielisyys siitä, että koulutuksen on ilmennettävä koulutustarpeita ja vastattava niihin paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla. eurooppalaisen koulutuksen rikkaus ja monimuotoisuus voidaan nähdä tärkeinä vahvuuksina ja tekijöinä, joiden ansiosta on mahdollista reagoida nopeasti ja tehokkaasti teknisiin ja taloudellisiin muutoksiin. lissabonissa ja barcelonassa kokoontunut eurooppa-neuvosto totesi, että kyseisen monimuotoisuuden kääntäminen vahvuudeksi edellyttää tutkintojen avoimuuden lisäämistä. tilanne, jossa koulutusjärjestelmät ja -laitokset toimivat toisistaan erillään, voi lisätä hajanaisuutta ja pikemminkin haitata kuin edistää kansalaisten mahdollisuuksia kartuttaa tietojaan, taitojaan ja pätevyyksiään. tutkintojen avoimuudella tarkoitetaan sitä, missä määrin tutkintojen arvo voidaan määrittää ja sitä voidaan vertailla työmarkkinoilla, koulutuksessa ja laajemmalti yhteiskunnassa. avoimuutta voidaan siksi pitää välttämättömänä edellytyksenä tutkintoihin johtavien oppimistulosten tunnustamiselle. avoimuuden lisääminen on tärkeää seuraavista syistä: – sen ansiosta kansalaisille tarjoutuu mahdollisuus arvioida omien tutkintojensa suhteellista arvoa. – se on ennakkoedellytys tutkintojen siirrolle ja kertymiselle. elinikäinen ja elämänlaajuinen oppiminen edellyttää mahdollisuutta yhdistää ja täydentää eri rakenteissa, järjestelmissä ja maissa hankittuja tutkintoja. avoimissa järjestelmissä on mahdollista arvioida, miten tutkintoja voidaan liittää ja/tai yhdistää toisiinsa. – sen avulla parannetaan työnantajien kykyä arvioida työmarkkinoilla tarjolla olevien tutkintojen rakennetta, sisältöä ja relevanssia. – se antaa koulutuksen tarjoajille mahdollisuuden verrata oman tarjontansa rakennetta ja sisältöä suhteessa muihin tarjoajiin, ja se muodostaa tällä tavoin tärkeän lähtökohdan koulutuksen laadunvarmistukselle. -
Πλαισιο της προτασησ -Αιτιολόγηση και στόχοι της πρότασης Σε μια Ευρώπη που χαρακτηρίζεται από ταχείες τεχνολογικές και οικονομικές αλλαγές και γηράσκοντα πληθυσμό, η διά βίου μάθηση έχει καταστεί αναγκαιότητα. Η ανάγκη για συνεχή ανανέωση των γνώσεων, των δεξιοτήτων και των ικανοτήτων των πολιτών έχει ζωτική σημασία για την ανταγωνιστικότητα και την κοινωνική συνοχή της ΕΕ. Ωστόσο, η διά βίου μάθηση περιπλέκεται εξαιτίας της έλλειψης επικοινωνίας και συνεργασίας μεταξύ των φορέων παροχής και των αρμόδιων αρχών εκπαίδευσης και κατάρτισης από διαφορετικά επίπεδα και διαφορετικές χώρες. Οι συνακόλουθοι περιορισμοί εμποδίζουν τον πολίτη να έχει πρόσβαση στην εκπαίδευση και την κατάρτιση και να συνδυάζει επαγγελματικά προσόντα που αποκτά σε διαφορετικά ιδρύματα. Οι εν λόγω περιορισμοί δυσχεραίνουν τη μετακίνηση των πολιτών στο εσωτερικό της ευρωπαϊκής αγοράς εργασίας, αλλά και την πραγματοποίηση αυθεντικής και καθολικής διά βίου μάθησης (δηλ. σε όλα τα επίπεδα εκπαίδευσης και κατάρτισης και με τη χρήση τυπικής, μη τυπικής και άτυπης μάθησης). Κατά συνέπεια, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Λισαβόνας το 2000 κατέληξε στο συμπέρασμα ότι η μεγαλύτερη διαφάνεια στα επαγγελματικά προσόντα και η διά βίου μάθηση πρέπει να είναι δύο από τις κύριες συνιστώσες στο πλαίσιο των προσπαθειών για προσαρμογή των συστημάτων εκπαίδευσης και κατάρτισης της Ευρώπης τόσο στις απαιτήσεις της κοινωνίας της γνώσης όσο και στην ανάγκη για βελτίωση του επιπέδου και της ποιότητας της απασχόλησης. Η άποψη αυτή τονίστηκε στη συνέχεια και από το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Βαρκελώνης το 2002, το οποίο -ως στοιχείο της στρατηγικής για να καταστεί η ευρωπαϊκή εκπαίδευση και κατάρτιση παγκόσμιο σημείο αναφοράς ποιότητας έως το 2010 -ζήτησε τη θέσπιση μέσων για να εξασφαλιστεί η διαφάνεια των προσόντων. Το ψήφισμα του Συμβουλίου του 2002 σχετικά με τη διά βίου μάθηση κάλεσε τα κράτη μέλη να ενθαρρύνουν τη συνεργασία και να χτίσουν γέφυρες μεταξύ της τυπικής, της μη τυπικής και της άτυπης μάθησης. Τούτο θεωρήθηκε προϋπόθεση για τη δημιουργία ενός ευρωπαϊκού χώρου διά βίου μάθησης, προχωρώντας με βάση τα επιτεύγματα της διαδικασίας της Μπολόνια στην τριτοβάθμια εκπαίδευση, αλλά και για την προώθηση παρόμοιων μέτρων στον τομέα της επαγγελματικής κατάρτισης. Προτροπές για την ανάπτυξη ενός ευρωπαϊκού πλαισίου επαγγελματικών προσόντων υπήρξαν στη συνέχεια και στην κοινή ενδιάμεση έκθεση του Συμβουλίου και της Επιτροπής του 2004 σχετικά με την εφαρμογή του προγράμματος εργασίας για την εκπαίδευση και κατάρτιση 2010, όπως επίσης και στα συμπεράσματα του Συμβουλίου της 15ης Νοεμβρίου 2004 σχετικά με τις μελλοντικές προτεραιότητες της ενισχυμένης ευρωπαϊκής συνεργασίας στον τομέα της επαγγελματικής εκπαίδευσης και κατάρτισης (ΕΕΚ), που διατυπώθηκαν στο πλαίσιο της διαδικασίας της Κοπεγχάγης. Στο πλαίσιο της διαδικασίας της Μπολόνια, η σύνοδος των αρμόδιων υπουργών για θέματα τριτοβάθμιας εκπαίδευσης, που διοργανώθηκε στο Μπέργκεν το Μάιο του 2005, υπογράμμισε τη σημασία που αποδίδεται στην εξασφάλιση συμπληρωματικότητας μεταξύ του πλαισίου για τον ευρωπαϊκό χώρο τριτοβάθμιας εκπαίδευσης και του προτεινόμενου ευρωπαϊκού πλαισίου επαγγελματικών προσόντων (ΕΠΕΠ). Τέλος, στο πλαίσιο της αναθεωρημένης στρατηγικής της Λισαβόνας, οι κατευθυντήριες γραμμές για την απασχόληση 2005-2008 τονίζουν και αυτές την ανάγκη να εξασφαλιστεί ευελιξία στις διαδρομές μάθησης και να αυξηθούν οι ευκαιρίες για την κινητικότητα των σπουδαστών και των καταρτιζόμενων, με τη βελτίωση του ορισμού και της διαφάνειας των επαγγελματικών προσόντων, την ουσιαστική αναγνώρισή τους και την επικύρωση της μη τυπικής και άτυπης μάθησης. Το ΕΠΕΠ διαδραματίζει βασικό ρόλο στην εκπλήρωση των στόχων της ΕΕ στο πλαίσιο της σύμπραξης της Λισαβόνας για την ανάπτυξη και την απασχόληση. Η παρούσα πρόταση ανταποκρίνεται στην πολιτική εντολή που περιγράφεται ανωτέρω και ιδίως στην έμφαση που δίνεται μέσω αυτής στη διά βίου μάθηση. Ο κύριος σκοπός του ΕΠΕΠ είναι να λειτουργήσει ως μηχανισμός «μετάφρασης» και ουδέτερο σημείο αναφοράς για τη σύγκριση προσόντων που αποκτώνται σε διαφορετικά συστήματα εκπαίδευσης και κατάρτισης, αλλά και να ενισχύσει τη συνεργασία και την αμοιβαία εμπιστοσύνη μεταξύ των σχετικών ενδιαφερόμενων φορέων. Με τον τρόπο αυτό θα αυξηθεί η διαφάνεια και θα διευκολυνθεί η μεταφορά και η χρησιμοποίηση επαγγελματικών προσόντων στα διαφορετικά συστήματα και επίπεδα εκπαίδευσης και κατάρτισης. -