You searched for: vähimmäistoimeentulotasoa (Finska - Franska)

nizzassa vuonna 2000 kokoontunut eurooppa-neuvosto hyväksyi yhteiset tavoitteet avoimen koordinointimenetelmän panemiseksi täytäntöön sosiaalisen integroinnin alalla. ne sisälsivät suosituksissa esitetyt tavoitteet. maaliskuussa 2002 annetussa ensimmäisessä yhteisessä raportissa todettiin, että kolmetoista jäsenvaltiota viidestätoista oli kehittänyt yleisen sosiaaliturvaa koskevan toimintalinjan, jonka tarkoituksena on taata kaikille laillisesti jäsenvaltiossa asuville vähimmäistoimeentulo. toisessa yhteisessä raportissa (maaliskuulta 2004) samoin kuin sosiaalista osallisuutta käsittelevässä raportissa, jossa tarkastellaan kymmenen uuden jäsenvaltion kansallisia toimintasuunnitelmia,[9] tuotiin esille tarve vähentää vähimmäistoimeentulojärjestelyihin sisältyvät työllistymistä lannistavat tekijät minimiin[10] ja pantiin merkille uudistukset, joilla oli tarkoitus tarkastella uudelleen kelpoisuussääntöjä sekä ottaa käyttöön yksilölliset työllistymispolut. toisaalta jotkin jäsenvaltiot olivat nostamassa vähimmäistoimeentulotasojen todellista arvoa tai aikoivat säilyttää sen ennallaan asettamalla tavoitteita tai ottamalla käyttöön jonkintyyppisen indeksoinnin. perusteluna oli se, että etuuksien tunnustettiin usein olevan varsin vähäisiä tai olevan sellaisten väestönosien tavoittamattomissa, joilla ei ole vaihtoehtoisia tulonlähteitä.
en 2000, le conseil européen de nice a adopté, pour la mise en pratique de la méthode ouverte de coordination (moc) dans le domaine de l'inclusion sociale, des objectifs communs intégrant les objectifs énoncés dans les recommandations. le premier rapport conjoint, adopté en mars 2002, a abouti à la conclusion que treize des quinze États membres avaient mis au point une politique d'aide sociale universelle visant à garantir à tous les résidents légaux un revenu minimal. le deuxième rapport conjoint (de mars 2004), ainsi que le rapport sur l'inclusion sociale analysant les plans d'action nationaux (pan) des 10 nouveaux États membres[9], ont mis en lumière le souci d'éliminer autant que possible des régimes de rm[10] les facteurs décourageant l'activité professionnelle; ils ont également constaté des réformes visant à revoir les règles d'éligibilité et à mettre en place des parcours de réinsertion professionnelle individualisés. par ailleurs, certains États membres ont augmenté ou maintenu le niveau du rm en chiffres réels par la détermination de cibles ou l'adoption de quelque forme d’indexation, compte tenu du fait que les prestations étaient souvent reconnues comme assez peu élevées ou ne profitant pas à d'importants segments de la population dépourvus d'autre revenu.