Results for meldingsverplichtingen translation from Dutch to Finnish

de commissie heeft dus vooruitgang geboekt bij de vereenvoudiging van meldingsverplichtingen.
ilmoitusvelvollisuuden yksinkertaistamisessa komissio on päässyt yhden askeleen eteenpäin.

de nieuwe verordening zou extra statistische meldingsverplichtingen kunnen voorschrijven ten aanzien van bepaalde vervoerszaken.
kun tällaista apua tarjotaan enemmän, ihmiset voisi vat itse asiassa niin halutessaan pitää rakkaimpansa kotonaan kauemmin.

voor het rapex-systeem en de sectorspecifieke vrijwaringsclausules gelden afzonderlijke wettelijke meldingsverplichtingen, omdat ze verschillende doeleinden hebben.
rapex-järjestelmään ja alakohtaisiin turvalausekkeisiin liittyy erilaisia oikeudellisia ilmoitusvelvollisuuksia, koska niitä käytetään eri tarkoituksiin.

de lidstaten schaffen uiterlijk op 1 juli 2002 alle nationale meldingsverplichtingen inzake grensoverschrijdende betalingen tot een bedrag van 12 500 eur ten behoeve van de opstelling van de betalingsbalansstatistiek af.
jäsenvaltioiden on poistettava viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2002 enintään 12 500 euron rajat ylittäviä maksuja koskevat kansalliset vaatimukset, jotka koskevat maksutasetilastointia varten tehtäviä ilmoituksia.

om de lasten te verlichten van de instellingen die grensoverschrijdende betalingen verrichten, moeten de systematische nationale meldingsverplichtingen voor de opstelling van de betalingsbalansstatistiek geleidelijk worden afgeschat.
maksumääräyksen antaja ja saa ja voivat olla yksi ja sama henkilö; ii) ’rajat ylittäviä sähköisiä maksutapahtumia’, toisin sanoen

de commissie is van oordeel dat een lidstaat zijn meldingsverplichtingen niet nakomt wanneer een steunmaatregel eerder in werking is getreden hetzij overeenkomstig het nationale recht hetzij doordat aan potentiële begunstigden financiële toezeggingen zijn gedaan.
komissio katsoo jäsenvaltion laiminlyöneen ilmoitusvelvollisuutensa, jos tukitoimenpide on toteutettu joko kansallisen lain nojalla tai antamalla taloudellinen sitoumus mahdollisille edunsaajille.

volgens artikel 6, lid 1, van de ontwerpverordening schaffen de lidstaten uiterlijk op 1 januari 2002 alle nationale meldingsverplichtingen af voor grensoverschrijdende betalingen tot een bedrag van 12 500 eur voor de opstelling van de betalingsbalansstatistiek.
asetusluonnoksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on poistettava 1 päivään tammikuuta 2002 mennessä enintään 12 500 euron rajatylittäviä maksuja koskevat kansalliset vaatimukset, jotka koskevat maksutasetilastointia varten tehtäviä ilmoituksia.

(12) om de lasten te verlichten van de instellingen die grensoverschrijdende betalingen verrichten, moeten de systematische nationale meldingsverplichtingen voor de opstelling van de betalingsbalansstatistiek geleidelijk worden afgeschat.
(12) rajat ylittäviä maksuja suorittaville laitoksille aiheutuvien rasitteiden lievittämiseksi olisi poistettava asteittain ne kansalliset velvoitteet, jotka koskevat maksutasetilastointia varten järjestelmällisesti annettavia ilmoituksia.

beoordeling van specifieke statistische onderwerpen die van belang zijn voor de kosteneffectiviteit van specifieke statistieken, inclusief de afweging van de verschillende componenten van statistische kwaliteit, bv. nauwkeurigheid en tijdigheid, en de mogelijkheden voor flexibele meldingsverplichtingen die gericht zijn op europese kernbehoeften.
tilastojen kustannustehokkuuden kannalta merkityksellisten erityisten tilastokysymysten arviointi, mukaan luettuna kompromissien tekeminen tilastojen laadun eri osatekijöiden välillä (esim. tarkkuus ja oikea-aikaisuus) ja mahdollisuudet käyttää joustavia raportointivaatimuksia, joissa keskitytään eu:n keskeisiin tarpeisiin.

motivering en doel van het voorstel richtlijn 2002/38/eg van de raad van 7 mei 2002 tot wijziging, voor een gedeelte tijdelijk, van richtlijn 77/388/eeg met betrekking tot de regeling inzake de belasting over de toegevoegde waarde die van toepassing is op bepaalde diensten die langs elektronische weg worden verricht alsook op radio-en televisieomroepdiensten (de zogenaamde e-commerce-richtlijn) bevat een aantal bepalingen die op 30 juni 2006 vervallen tenzij ze worden verlengd. toen de richtlijn werd vastgesteld, was het de bedoeling dat de bepalingen inzake de plaats van dienstverlening en bepaalde faciliterende maatregelen voor niet-eu-bedrijven vóór het einde van de eerste drie toepassingsjaren door de raad geëvalueerd en vervolgens op basis van een verslag van de commissie herzien dan wel verlengd zouden worden. deze evaluatie is gebaseerd op een verslag van de commissie aan de raad dat aan dit voorstel is gehecht. indien de raad de voorstellen van de commissie betreffende de plaats van levering van diensten (com(2005) 334) en de vereenvoudiging van de btw-verplichtingen (com(2004) 728) tijdig had aangenomen, hadden de bepalingen in kwestie niet verlengd hoeven te worden, omdat deze voorstellen met een meer algemene strekking voorzien in maatregelen die de doelstellingen van richtlijn 2002/38/eg op de lange termijn moeten helpen verwezenlijken. door het trage tempo van het wetgevingsproces in de raad zullen de voorgestelde wijzigingen evenwel niet zijn ingevoerd vóórdat de maatregelen van 2002 komen te vervallen. om te voorkomen dat de bepalingen dit jaar vervallen – waarmee niemand gelukkig zou zijn – kan de commissie niet anders dan een tijdelijke verlenging voorstellen. het hoofddoel van de richtlijn van 2002 was heel precies, namelijk een duidelijke tekortkoming in een van de basisbepalingen van de btw-wetgeving rechtzetten. toen de zesde btw-richtlijn werd vastgesteld, was geen rekening gehouden met de mogelijkheid dat diensten langs elektronische weg zouden worden verricht, waardoor de toepassing van de bepalingen, vóór de wijziging van 2002, een ongewild effect had. zo vielen elektronische diensten van bedrijven uit derde landen niet alleen buiten de belastingheffing, maar werden europese bedrijven ook nog eens verplicht al zulke diensten aan de btw te onderwerpen, waar de klant zich ook bevond. dit resultaat was in strijd met het neutraliteitsbeginsel dat aan de btw-heffing ten grondslag ligt en moet voorkomen dat deze belasting de mededingingsvoorwaarden vervalst of het vrije verkeer van goederen en diensten belemmert (eerste btw-richtlijn 67/227/eeg van de raad). het probleem betrof de plaats waar deze diensten moeten worden belast. de btw is een algemene verbruiksbelasting van goederen en diensten en alleen met een specifieke bepaling zijn uitsluitingen mogelijk. het is altijd gebruikelijk geweest om leemten in het toepassingsgebied van de wetgeving die het gevolg zijn van ontwikkelingen van technologie of handelsgebruiken, te vullen. de richtlijn voorzag onder meer in vereenvoudigde registratie-en meldingsverplichtingen voor niet-eu-bedrijven, waardoor zij alle formaliteiten met één enkele, door hen gekozen belastingdienst in europa konden afwikkelen. met deze bepaling werd duidelijk afstand genomen van de bestaande norm dat belastingplichtigen zich rechtstreeks moeten wenden tot de belastingdienst in wiens rechtsgebied de belastbare transacties plaatsvinden. ofschoon deze bepaling beperkt was tot niet in de gemeenschap gevestigde elektronische dienstverleners, heeft het vernieuwende karakter ervan voor de naleving van de btw-wetgeving ertoe bijgedragen dat een evaluatieclausule in de richtlijn werd opgenomen, die de commissie en de lidstaten ertoe verplicht deze kwestie binnen de drie jaar opnieuw te bekijken. in het verslag van de commissie aan de raad wordt geconcludeerd dat de richtlijn van 2002 naar tevredenheid heeft gefunctioneerd en haar doel heeft bereikt. als geen besluit wordt genomen over een verlenging of vervanging van deze richtlijn, zouden de belangrijkste bepalingen ervan komen te vervallen en elektronische diensten opnieuw onder de regels vallen die van toepassing waren vóórdat de wijzigingen in 2003 van kracht werden. om dat te vermijden, stelt de commissie voor dat de bestaande bepalingen die normaal dit jaar vervallen, met 30 maanden worden verlengd tot 31 december 2008. zo is er voldoende tijd om de twee voornoemde voorstellen aan te nemen en kunnen de lidstaten de nodige infrastructurele wijzigingen doorvoeren. met dit voorstel wordt voorts gegarandeerd dat de bepalingen van verordening (eg) nr. 1798/2003 van de raad, die betrekking hebben op de uitwisseling van informatie die de lidstaten nodig hebben om buitenlandse elektronische dienstverleners voor btw-doeleinden te registreren en de btw-ontvangsten aan de desbetreffende lidstaat toe te rekenen, van kracht blijven gezien het verband met richtlijn 2002/38/eg. -
ehdotuksen perustelut ja tavoitteet neuvosto antoi 7. toukokuuta 2002 direktiivin 2002/38/ey direktiivin 77/388/ety muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta radio-ja televisiolähetyspalveluihin ja tiettyihin sähköisesti suoritettaviin palveluihin sovellettavien arvonlisäverojärjestelyjen osalta. tämä ns. sähköisen kaupankäynnin alv-direktiivi sisältää säännöksiä, joiden voimassaolo lakkaa 30. kesäkuuta 2006, jollei niiden voimassaoloaikaa jatketa. kun direktiivi annettiin, tarkoituksena oli, että neuvosto tarkastelee uudelleen näiden palvelujen suorituspaikkaa koskevia ja tiettyjä eu:n ulkopuolisten yritysten toimintaa helpottavia säännöksiä direktiivin kolmannen voimassaolovuoden loppuun mennessä, minkä jälkeen se tarkistaa niitä tai jatkaa niiden voimassaoloa komission ehdotuksen pohjalta. uudelleentarkastelu tapahtuu komission neuvostolle toimittaman kertomuksen pohjalta. tämä kertomus on liitetty käsillä olevaan ehdotukseen. mikäli neuvosto olisi ajoissa hyväksynyt komission ehdotukset palvelujen suorituspaikasta (kom (2005) 334) ja alv-velvoitteiden yksinkertaistamisesta (kom (2004) 728), tässä tarkoitettujen säännösten voimassaoloaikaa ei olisi tarvinnut jatkaa, sillä nämä yleisluonteisemmat ehdotukset sisälsivät säännöksiä, joilla olisi varmistettu direktiivin 2002/38/ey tavoitteiden pitkän aikavälin toteutuminen. jäsenvaltiot edistyivät kuitenkin niin hitaasti lainsäädäntöprosessissa neuvostossa, että nämä muutokset eivät tule voimaan ennen vuoden 2002 säännösten voimassaoloajan lakkaamista. jos ei haluta, että säännösten voimassaolo lakkaa tänä vuonna – mitä kukaan ei pidä toivottavana – komissiolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ehdottaa niiden tilapäistä jatkamista. vuoden 2002 direktiivin keskeinen tavoite oli selvä: korjata ilmeinen puute yhdessä alv-lainsäädännön perussäännöksistä. sähköisten palvelujen tarjontaa ei ollut otettu huomioon kuudetta alv-direktiiviä annettaessa, ja säännösten soveltaminen sellaisina kuin ne olivat ennen vuoden 2002 muutoksia tuotti nurinkurisia tuloksia. säännösten takia kolmansien maiden toimijoiden tarjoamia sähköisiä palveluja ei pystytty verottamaan, minkä lisäksi eurooppalaisten yritysten oli pakko kantaa veroa kaikista vastaavista palveluista riippumatta siitä, missä asiakkaat sijaitsivat. tämä lopputulos oli arvonlisäverolle keskeisen puolueettomuusperiaatteen vastainen: tarkoituksena oli nimenomaan, että vero ei ”vääristä kilpailun edellytyksiä eikä vaikeuta tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta” (ensimmäinen neuvoston alv-direktiivi 67/227/ety). kysymys oli siitä, missä palveluja pitäisi verottaa. alv on yleisluontoinen tavaroille ja palveluille asetettava vero, ja kaikki poikkeukset edellyttävät erityisiä säännöksiä. jos teknologian tai kaupallisten käytäntöjen kehittyminen aiheuttaa aukkoja veron kattavuuteen, ne on aina säännönmukaisesti korjattu. direktiivi tarjosi eu:n ulkopuolisille toimijoille yksinkertaistetut rekisteröinti-ja raportointivelvoitteet; niille riitti, kun ne asioivat yhden valitsemansa eurooppalaisen verohallinnon kanssa. tämä säännös poikkesi huomattavasti voimassa olleesta normista, jonka mukaan veronmaksajan oli asioitava suoraan kunkin hallinnon kanssa, jonka toimivallan alaisuudessa verotettava toiminta tapahtui. vaikka säännöksen kattavuus oli rajattu sijoittautumattomiin sähköisen kaupankäynnin palveluntarjoajiin, sen uudenlainen luonne oli yksi syy siihen, miksi direktiiviin lisättiin tarkastelulauseke: sen mukaan komission ja jäsenvaltioiden piti tarkastella tätä kysymystä uudelleen viimeistään kolmen vuoden kuluttua. komission kertomuksessa neuvostolle todetaan, että vuoden 2002 direktiivi on toiminut tyydyttävästi ja se on saavuttanut tavoitteensa. koska direktiivin uusimisesta tai korvaamisesta ei ole päätöstä, sen keskeiset säännökset lakkaisivat olemasta voimassa ja sähköisiä palveluja koskevien sääntöjen osalta palattaisiin ennen vuotta 2003 vallinneeseen tilanteeseen. tällaisen tilanteen estämiseksi komissio ehdottaa, että kuluvan vuoden loppuun mennessä vanhenevia säännöksiä jatketaan 30 kuukaudella 31. joulukuuta 2008 asti. tämä antaa riittävästi aikaa edellä mainittujen kahden ehdotuksen hyväksymiselle, ja jäsenvaltioilla on aikaa varmistaa tarvittavien infrastruktuurimuutosten toteuttaminen. käsillä oleva ehdotus varmistaa myös neuvoston asetuksen (ey) n:o 1798/2003 tiettyjen säännösten jäämisen voimaan, sillä ne liittyvät direktiiviin 2002/38/ey. kyseiset säännökset liittyvät jäsenvaltioiden väliseen tiedonvaihtoon, jota tarvitaan rekisteröitäessä ulkomaalaisia sähköisten palvelujen tarjoajia arvonlisäverotusta varten ja tilitettäessä alv-tuloja eri jäsenvaltioille. -