From professional translators, enterprises, web pages and freely available translation repositories.
työyhteisö on avattava uusille ajatuksille, ehdotuksille, oppimiselle ja uudistuksille.
d de mänskliga resurserna. i traditionellt ekonomiskt tänkande är arbetskraften en produktionsfaktor, liksom mark och kapital - en kostnad som man bör sträva efter att sänka.
nämä suhteet virallistettiin 1991 luomalla työyhteisö, jonka tehtävänä on laatia kyseisten alueiden yhteinen aluesuunnitelma.
dessa relationer formaliserades 1991 genom att en kommitté inrättades, som har som mål att utarbeta en plan för förvaltning av de både regionerna.
hyvät työolosuhteet ja kehittävä työyhteisö vaikuttavat merkittävästi yritysten tuottavuuden lisääntymiseen ja sitä kautta koko talouden ja työllisyyden positiiviseen kehittymiseen.
till och med efter det att konservativa kolleger förklarat att de anser att ett socialekonomiskt ämne, särskilt vad gäller informationssamhället, är meningsfullt, kunde de inte motstå frestelsen att använda sig av sin slumpartade majoritet för dagen för att avslå detta kloka förslag. det var ett fel.
6.4 asiantuntijan osaaminen asiantuntijan työssä yhdistyvät toisaalta suunnitelmallisuus ja toteutusosaaminen sekä toisaalta teoreettisuus ja käytännön osaaminen. sen vuoksi suuressa roolissa työnteossa ovat henkilökohtaiset ominaisuudet sekä innovatiivisuus, jolloin tärkeiksi nousevat normatiiviset ja innovatiiviset kvalifikaatiot (ks. luku 4.2 tässä tutkimuksessa). työpaikoilla tarvitaan muutosten keskellä yhä enemmän oppimiskykyä, tutkivaa ja kehittävää työotetta, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja sekä valmiuksia hahmottaa laajoja kokonaisuuksia. niin ikään tullaan tarvitsemaan entistä enemmän erilaisuuden sietokykyä, kun toimitaan erilaisissa verkostoissa monenlaisten ihmisten kanssa. uudessa asiantuntijuudessa korostuvat osaamisvaatimukset voidaan esittää neliosaisena osaamiskehikkona, jonka osiot ovat substanssiosaaminen, työ yhteisöosaaminen, kehittämisosaaminen ja kehittymisosaaminen. niistä jokainen jakautuu edelleen kahteen ala - luokkaan. (helakorpi 2005, 68,155.) muksesta on edelleen ajankohtainen ja antaa monipuolisemman kuvan sen merkityksestä ja mahdollisuuksista. dewey (1959, 163—178) osoitti yhtäältä koke - muksen vanhoihin toimintatapoihin jumiuttavan luonteen viittaamalla sen aikaansaamaan henkiseen laiskistumiseen sekä samojen toimintatapojen toistamiseen muuttuvista tilanteista välittämättä. toisaalta hän kuitenkin erotti kaksi erilaista kokemukseen liittyvää tekijää, kokemusperäisen ja kokeellisen suhtautumistavan. erottelussa kokemusperäinen tarkoitti juuri menneisyyden, tapojen ja rutiinien hallitsemaa kokemusta, jossa ei jää tilaa järkevälle harkinnalle, vaan toiminta perustuu pitkälti vanhan toistamiseen. kokeelliseen suhtautumistapaan dewey sen sijaan näki sisältyvän lisäksi reflektion, joka vapauttaa ihmisen perinteen ja tapojen rajoittavasta vaikutuksesta. tätä kokeellista suhtautumistapaa ja oppimisen reflektiivisyyttä on kuvannut kolb (1984, 42) tunnetulla kehämallillaan, joka koostuu neljästä vaiheesta tai askeleesta. ensimmäisenä askeleena on konkreettinen kokemus, toisena havainto ja harkinta, kolmantena abstraktien käsitteiden ja yleistysten muodostaminen ja neljäntenä käsitteiden seuraamusten koettelu uusissa tilanteissa, joka taas johtaa lähtöpisteeseen eli uusiin konkreettisiin kokemuksiin. mallin mukaan abstraktit käsitteet ja yleistykset ovat siis tar - peellisia ja ne syntyvät vasta kun yksilö reflektoi koke - muksiansa eli pohtii niitä aktiivisesti (engeström 1995, 76). jos siis asiantuntija tukeutuu ainoastaan aiem - paan kokemukseensa, hän mitä todennäköisimmin vain toistaa vanhoja menettelytapojaan eikä muuta niitä. kokeilevan oppimisen avulla oppija sen sijaan voi pyrkiä aidosti kehittävään oppimiseen, eikä hän tyydy enää pelkästään kysymään ”miten pääsen oikeaan tulokseen”, vaan myös ”miksi eli minkälaisia periaatteita käyttämällä pääsen tulokseen”. (mt. 78—84). joutuessaan ongelmallisten tilanteiden eteen asiantuntijuuttaan kehittävän ihmisen täytyy siis reflektoida omaa toimintaansa, jolloin hän voi oikaista uskomuksiinsa liittyviä vääristymiä sekä ongelmanratkaisussa tekemiään virheitä. sen lisäksi, että asiantuntija etsii mielikuvia aiemmista samantyyppisistä kokemuksista, hänen täytyy käydä uudelleen läpi ongelmalliseksi kokemiaan tilanteita sekä kehitellä ja kokeilla aktiivisesti uusia toimintatapoja ja pyrkiä muuttamaan toimintaansa ohjaavia periaatteita, eikä ainoastaan yksittäisiä toimintamalleja. (mezirow 1996, 17.) reflektiivisen oppimisen asenteen voidaan nähdä liittyvän myös laajemmin siihen, miten ihminen suhtautuu uusiin mahdollisuuksiin työssään. kognitiivisen psykologian piirissä tehdyn asiantuntijuustutkimuksen mukaan osaamisen kehittyminen vaatii jatkuvasti uusia ärsykkeitä, joilla kehittymisen pysähtyminen ja toiminnan automatisoituminen voidaan estää. kun yksilö hakeutuu työssään tietoisesti sellaisiin haasteellisiin ja taitoja venyttäviin tehtäviin, joissa hän joutuu astumaan pois 24 substanssiosaaminen on työssä tarvittavaa yksilöllistä ydinosaamista. — ammatillisilla perustaidoilla eli tekemisen kompetenssilla tarkoitetaan alalla tarvittavaa koulutuksen ja työkokemuksen perusteella hankittua osaamista. siihen kuuluu valmius suunnitella, toteuttaa ja kehittää alansa tehtäviä sekä työelämän pelisääntöjen tunteminen. — ammatillisiin toimintataitoihin ja persoonallisiin kykyihin eli prosessien hallintataitoihin kuuluvat työyhteisössä tarvittava käytännöllinen osaaminen kuten yhteistyötaidot, alan tietolähteiden tunteminen, tietotekniikan ja asiantuntijaverkostojen hyödyntäminen sekä esimerkiksi kielitaito ja kyky itsenäiseen ja vastuulliseen työntekoon sekä eettisten näkökulmien huomiointiin. työyhteisöosaamisella tarkoitetaan organisaation ydinosaamista — asiakas- ja verkostoyhteistyö on noussut jatkuvasti tärkeämmäksi, koska asiantuntijuuteen kuuluu entistä enemmän myös yhteistoiminta- ja taloushallinto- osaamista. vuorovaikutus- ja johtamistaidot sekä laajat verkostot muihin työelämän toimijoihin ovat merkittäviä tekijöitä asiantuntijan menestykselle. entistä useampiin tehtäviin kuuluu lisäksi asiakaspalvelu- ja yrittäjyysosaamista. — sisäiset yhteistyötaidot liittyvät työyhteisön sosiaaliseen luonteeseen. asiantuntijan tulee osata laatia ja seurata talousraportteja ja perustaa suunnitelmia niihin sekä olla yhteydessä asiakas- ja yhteistyöryhmiin. tärkeitä ovat myös toisten opastamisen ja ohjauksen taidot ja oman osaamisen siirtäminen muille. tietotekniset verkostovalmiudet ovat lisäksi osa jokapäiväistä työtä. kehittämisosaaminen merkitsee strategista osaamista — organisaation toimintakulttuurin omaksuminen tarkoittaa oppimista ”talon tavoille”. tämä edellyttää organisaation ydinosaamisen sisäistämistä, toimintatapojen tuntemusta, lojaalisuutta sekä valmiutta yhteisön kehittämiseen. voidaan puhua myös kollektiivisesta osaamisesta, jossa organisaation yhteinen tietämys ja erityistaidot yhdistyvät. — toiminnan kokonaisuuden hallintaan kuuluu liiketoimintaosaaminen. asiantuntijan on osattava visi oida organisaation erilaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia alalla sekä kyettävä toimimaan muuttuvissa olosuhteissa myös globalisaation vaikutukset huomioiden. 25 taulukko 1. vanha ja uusi asiantuntijuus (helakorpi 2005, 153) vanha asiantuntijuus uusi asiantuntijuus ammattikuntakohtainen asiantuntijuus ammattikuntien ja ammattialojen rajat ylittävä laaja-alainen asiantuntijuus ammattikunnan yksinoikeus työtehtäviin ja useita asiantuntijuuksia samalle ongelma-alueelle asiantuntijuuksien kilpailu asiantuntijan autonomia työssään asiantuntijoiden tiimityö ja verkostoituminen asiantuntija asian legitimoijana asiantuntija asioiden tulkitsijana koulutukseen (tietämys) ja kokemukseen nojaten asiantuntijuuden nojaaminen objektivistiseen asiantuntijuus sisältää relativistista tietoa ja tieteen ihanteeseen: universaali totuus sisältää myös tietoista arvopohdintaa asiantuntijoiden hierarkkisuus tasavertaiset suhteet asiantuntijoiden ja ei-asiantuntijoiden välillä asiantuntijuuden stabiilisuus dynaaminen asiantuntijuus, jatkuva uusiutuminen, osaamisen kehittäminen kaavamaiset ratkaisumallit ongelmiin tilannekohtainen analyysi ja luovat ratkaisut, tutkiva ja kehittävä ote asiantuntijan työn kohteena asiakas asiakas kumppanina, yhteistyö, asiakkuus laajempana käsitteenä (myös yhteisöt) kehittymisosaamisella tarkoitetaan valmiutta jatku - vaan oppimiseen — innovaatiovalmiuksilla eli kehittävällä työotteella tarkoitetaan oman työn ja työyhteisön kehittämisen edellyttämiä ajattelun taitoja. asiantuntijan on tunnettava alan tieteellisen tutkimuksen ja kehittämistyön sovelluksia. hänen on tunnistettava työssä esiintyviä ongelmia ja pystyttävä luovaan ongel - man ratkaisuun. sen vuoksi tärkeää on alalla tapahtuvan keskustelun seuraaminen. — itsensä kehittäminen eli oppimaan oppiminen. oman työn ja työyhteisön kehittäminen edellyttää myös näkemyksellisyyttä yhteiskunnallisesta kehityksestä sekä oman arvopohjan pohdintaa ja eettisen toimintaperustan luomista ja uudistamista. asiantuntijan työssä korostuu entistä enemmän oman työn johtaminen ja kehittäminen. tämä edellyttää itse työn tekemisen lisäksi osallistumista erilaisiin kehittämisprojekteihin ja koulutukseen sekä myös oman toiminnan arvioinnin taitoja. osaaminen käytännön työssä on kokonaisuus, jossa painotukset eri osaamisalueiden välillä vaihtelevat tilanteen ja erilaisten tehtävänkuvien synnyttämien vaatimusten mukaan. nelijakoa voidaan kuitenkin käyttää asiantuntijatyön analysoinnin ja kuvaamisen apuvälineenä ja katsoinkin kehikon sopivan hyvin tämän tutkimuksen tarpeisiin. niinpä käytin helakorven luokittelunsa pohjalta tekemää kysymysmittaristoa joiltain osin sovellettuna hyväkseni kvantitatiivisen aineiston keräämisessä. samoin hyödynsin osaamisen nelijakoa niin kvantitatiivisen kuin kvalitatiivisen aineiston analyysissa ja raportoinnissa. luokittelu sopii nähdäkseni hyvin kuvaamaan kasvatustieteilijöiden asiantuntijuutta, jossa muun muassa yhteistyön taidoilla ja itsensä sekä oman työyhteisön kehittämisellä on usein suuri merkitys työssä menestyksekkäästi toimimiselle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. 26
pedagogiska experter