Hai cercato la traduzione di täytäntöönpanoraportissa da Finlandese a Svedese

täytäntöönpanoraportissa käsitellään myös erikseen euroalueen maille osoitettuja suosituksia.
rapporten tar också specifikt upp de rekommendationer som rådet riktade till medlemsstaterna i euroområdet.

täytäntöönpanoraportissa ei kuitenkaan erikseen käsitellä euroalueen maille annettuja suosituksia.
rapporten tar emellertid inte specifikt upp de rekommendationer som rådet riktade till medlemsstaterna i euroområdet.

täytäntöönpanoraportissa esitellään merkittävästi muutettu strategia, jossa työllisyydestä tehdään yksi kasvun lisäämiseen tähtäävän politiikan väline.
i genomföranderapporten presenteras en märkbart modifierad strategi där sysselsättningen ska bli en faktor i den ekonomiska politiken i syfte att öka tillväxten.

täytäntöönpanoraportissa ei mainita erikseen euroalueen maille osoitettuja suosituksia, vaikka sen liitteenä olevasta raportointitaulukosta käy ilmi selkeä yhteys.
rapporten nämner inte specifikt de rekommendationer som rådet riktade till medlemsstaterna i euroområdet, även om det införts en klar koppling i den åtföljande rapporteringstabellen.

viime vuoden kansalliseen uudistusohjelmaan verrattuna italian täytäntöönpanoraportissa esitetään selvempi strategia, joka kattaa kaikki politiikan alat ja niiden väliset synergiat ja on täten kunnianhimoisempi.
jämfört med förra årets nationella reformprogram visar italiens genomföranderapport på en tydligare strategi som omfattar alla politikområden och synergier dem emellan. den är således mer ambitiös.

110 -ehdotuksen perustelut ja tavoitteet tämän ehdotuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja järkeistää työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua koskevia yhteisön direktiivien säännöksiä, joiden mukaan jäsenvaltioiden ja komission on laadittava käytännön täytäntöönpanoa koskevia kertomuksia. nykyisin kunkin jäsenvaltion laatimasta käytännön täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta, joka osaltaan muodostaa komission kertomuksen perustan, säädetään toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/391/ety[1] sekä sen 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa erityisdirektiiveissä, jotka ovat työpaikoille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista 30 päivänä marraskuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/654/ety[2], työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista 30 päivänä marraskuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/655/ety[3], työntekijöiden työpaikalla käyttämille henkilönsuojaimille turvallisuutta ja terveyttä varten asetettavista vähimmäisvaatimuksista 30 päivänä marraskuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/656/ety[4], terveyttä ja turvallisuutta varten asetettavista vähimmäisvaatimuksista sellaisessa käsin tapahtuvassa taakkojen käsittelyssä, johon liittyy erityisesti työntekijän selän vahingoittumisen vaara 29 päivänä toukokuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/269/ety[5], turvallisuutta ja terveyttä varten näyttöpäätetyölle asetettavista vähimmäisvaatimuksista 29 päivänä toukokuuta 1990 annettu neuvoston direktiivi 90/270/ety[6], turvallisuutta ja terveyttä koskevien vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanosta tilapäisillä tai liikkuvilla rakennustyömailla 24 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/57/ety[7], työssä käytettäviä turvallisuus-ja/tai terveysmerkkejä koskevista vähimmäisvaatimuksista 24 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/58/ety[8], toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/85/ety[9], vähimmäisvaatimuksista porausta käyttävän kaivannaisteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi 3 päivänä marraskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/91/ety[10], vähimmäisvaatimuksista avo-ja kaivoslouhintateollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi 3 päivänä joulukuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/104/ety[11], turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista kalastusaluksilla tehtävässä työssä 23 päivänä marraskuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/103/ey[12], työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä 7 päivänä huhtikuuta 1998 annettu neuvoston direktiivi 98/24/ey[13], vähimmäisvaatimuksista räjähdyskelpoisten ilmaseosten aiheuttamalle vaaralle mahdollisesti alttiiksi joutuvien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi 16 päivänä joulukuuta 1999 annettu euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 99/92/ey[14], terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettu euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/44/ey[15], terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (melu) aiheutuville riskeille 6 päivänä helmikuuta 2003 annettu euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/10/ey[16], terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/40/ey[17] sekä terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (keinotekoinen optinen säteily) aiheutuville riskeille 5 päivänä huhtikuuta 2006 annettu euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/25/ey[18]. seuraavissa kolmessa alan direktiiveissä ei säädetä käytännön täytäntöönpanoa koskevien kertomusten laadinnasta: työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä 19 päivänä syyskuuta 1983 annettu neuvoston direktiivi 83/477/ety[19], työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät biologisille tekijöille altistumiseen työssä (seitsemäs direktiivin 89/391/ety 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 18 päivänä syyskuuta 2000 annettu euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/54/ey[20] sekä työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta (kuudes neuvoston direktiivin 89/391/ety 16 artiklan l kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/37/ey[21]. täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta säädetään myös määräaikaisessa tai tilapäisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden työturvallisuuden ja -terveyden parantamisen edistämistä koskevien toimenpiteiden täydentämisestä 25 päivänä kesäkuuta 1991 annetussa neuvoston direktiivissä 91/383/ety[22], terveydelle ja turvallisuudelle asetettavista vähimmäisvaatimuksista aluksilla tapahtuvan sairaanhoidon parantamiseksi 31 päivänä maaliskuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/29/ety[23] sekä nuorten työntekijöiden suojelusta 22 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa neuvoston direktiivissä 94/33/ey[24]. lisäksi voimassa olevien säännösten mukainen käytännön täytäntöönpanoa koskevien kansallisten kertomusten komissiolle toimittamisen aikaväli vaihtelee (neljä tai viisi vuotta). nämä eroavuudet poistetaan tällä ehdotuksella, ja samalla on tarkoitus parantaa nykyistä sääntelyjärjestelmää ja järkeistää sitä säätämällä yhdestä käytännön täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta. se sisältää yleisosan, jossa esitellään yleiset periaatteet ja kaikkiin direktiiveihin sovellettavat yhteiset näkökohdat, sekä sitä täydentävät erityisosat, joissa käsitellään kullekin direktiiville ominaisia piirteitä. nykytilanteessa arviointia suoritetaan lähes koko ajan, koska eri direktiiveissä säädetään erilaisista määräajoista, ja tästä aiheutuu kohtuuttomia hallinnollisia kustannuksia. -120 -yleinen tausta työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua koskevissa lukuisissa yhteisön direktiiveissä säädetään jäsenvaltioille asetettavasta velvoitteesta raportoida komissiolle säännöllisin väliajoin direktiivien säännösten käytännön täytäntöönpanosta sekä työmarkkinaosapuolten kannoista. säännösten mukaan kansalliset kertomukset on toimitettava komissiolle joko viiden vuoden välein (direktiivit 89/391/ety, 89/654/ety, 89/655/ety, 89/656/ety, 91/383/ety, 92/29/ety, 92/58/ety, 92/85/ety, 92/91/ety, 92/104/ety, 94/33/ey, 98/24/ey, 99/92/ey, 2002/44/ey, 2003/10/ey ja 2004/40/ey) tai neljän vuoden välein (direktiivit 90/269/ety, 90/270/ety, 92/57/ety ja 93/103/ety). joissakin direktiiveissä säädetään lisäksi, että komissio toimittaa euroopan parlamentille, neuvostolle, talous-ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen kyseisten direktiivien täytäntöönpanosta ottaen huomioon muun muassa kansalliset kertomukset. näiden säännösten soveltamisesta vuosien kuluessa saadut kokemukset osoittavat kansallisten kertomusten komissiolle toimittamisessa olevan huomattavia eroja, minkä lisäksi hallinnolliset tekijät hankaloittavat kertomusten toimittamista ja tekevät siitä byrokraattisen. työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelun alalla annettujen direktiivien käytännön täytäntöönpanosta säännöllisin väliajoin laadittavat kertomukset muodostavat tärkeän osan laajempaa kokonaisuutta, jotta voidaan arvioida hyväksyttyjen toimenpiteiden tehokkuutta ja vaikutusta työterveyden ja työturvallisuuden laatuun euroopan unionissa. komission tiedonannossa ”työn ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutuminen: yhteisön uusi työterveys-ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002–2006”[25] todetaan seuraavaa (kohta 3.3.1, oikeudellisten ja institutionaalisten puitteiden mukauttaminen): ”yhtenäinen, johdonmukainen ja vakaa yhteisön lainsäädäntö on välttämätön väline työterveyden ja työturvallisuuden alalla, jolla tarvitaan normeja ja periaatteita riskien ehkäisemiseksi ja työntekijöiden suojelemiseksi”. tiedonannon mukaan komissio ”aikoo toteuttaa alalla tasapainoista toimintatapaa, jossa nojaudutaan lainsäädännön täytäntöönpanosta saatuihin kokemuksiin useilla rinnakkaisilla aloilla”. yksi tällaisista aloista on nykyisen sääntelyjärjestelmän yksinkertaistaminen ja järkeistäminen, joka toteutetaan etenkin ”laatimalla yhteinen täytäntöönpanoraportti eri direktiiveissä vaadittujen erillisten raporttien sijaan”. päätöslauselmassaan[26] komission tiedonannosta, joka koskee uutta työterveys-ja työturvallisuusstrategiaa vuosiksi 2002–2006, neuvosto panee merkille komissio aikomuksen esittää lainsäädäntöehdotuksia yhteisön direktiivien täytäntöönpanoa koskevien kertomusten järkeistämiseksi ja kehottaa komissiota esittämään aloiteoikeutensa nojalla tarvittavia ehdotuksia uudessa strategiassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja erityisesti nykyisen sääntelyjärjestelmän järkeistämiseksi. euroopan parlamentti puolestaan toteaa kyseistä komission kertomusta käsittelevässä päätöslauselmassaan[27], että ”voimassa olevan yhteisön lainsäädännön kodifiointia ja yksinkertaistamista koskeva ehdotus (sääntelyn purkamisen sijasta) sopii hyvin yhteen yhteisön säännöstön yleisen yksinkertaistamisen ja parantamisen yleisen tavoitteen kanssa”, sellaisena kuin tämä tavoite esitetään komission tiedonannossa “lainsäädännön yksinkertaistaminen ja parantaminen”[28] sekä komission toimintasuunnitelmassa[29], ja ”vaatii, että vakiintuneen ja kansalaiskeskeisen työterveyttä ja työturvallisuutta koskevan yhteisön lainsäädännön on oltava neuvoston, komission ja parlamentin yhteisesti määrittämän lainsäädännön yksinkertaistamisen ohjelman ensisijaisena kohteena”. parlamentti korostaa tältä osin nykyisen yhteisön lainsäädännön soveltamisen tarkistamista ja ehdotuksen esittämistä kaikki kyseiset direktiivit kattavasta yhdestä täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta. parlamentti on tukenut äskettäin työterveyden ja työturvallisuuden edistämisestä antamassaan mietinnössä komission ehdotusta esittää yksi kertomus, joka kattaa kaikkien direktiivien käytännön täytäntöönpanon 25 jäsenvaltiossa. kesäkuussa 2002 esitettiin parempaa säädöskäytäntöä koskeva sääntelyn parantamiseen tähtäävä aloite, johon komissio vastasi ehdottamalla helmikuussa 2003 strategiaa yhteisön säännöstön päivittämiseksi ja yksinkertaistamiseksi. strategian tavoitteena on selkeän, luotettavan, ajantasaisen ja käyttäjäystävällisen yhteisön lainsäädännön turvaaminen muun muassa kansalaisten, talouden toimijoiden ja viranomaisten eduksi. tähän tavoitteeseen pääsemiseksi komissio esitti toimia kuudella eri alalla: yksinkertaistaminen, konsolidointi, kodifiointi, kumoaminen ja raukeaminen sekä säännöstön järjestely ja esitystapa. helmikuussa 2003 esittämänsä tiedonannon sisältämien indikaattorien perusteella komissio on yksilöinyt 19 strategista alaa, joita voidaan yksinkertaistaa, ja niistä yksi on työterveys ja työturvallisuus. aihe tuotiin esiin myös 25. ja 26. marraskuuta 2004 kokoontuneen neuvoston (kilpailukyky) päätelmissä, joissa sen mainitaan olevan yksi yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamisen painopisteistä. tarkastelun tuloksena voidaan todeta, että joidenkin työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien direktiivien mukaisesta tietojen toimittamisesta aiheutuu kohtuutonta rasitetta jäsenvaltioille, ja mahdollisena ratkaisuna esitetään pyydettävien tietojen rajoittamista minimiin, niiden yhdenmukaistamista ja niistä ilmoittamista kaikki toimenpiteet kattavan kertomuksen muodossa. -
110 -motiv och syfte syftet med detta förslag är att förenkla och rationalisera bestämmelserna i gemenskapsdirektiven om skydd av arbetstagares hälsa och säkerhet i arbetet. enligt dessa direktiv är medlemsstaterna och kommissionen skyldiga att rapportera om det praktiska genomförandet av bestämmelserna. att medlemsstaterna skall utarbeta en rapport om det praktiska genomförandet, som i sin tur skall tjäna som underlag för kommissionens rapport, fastställs i rådets direktiv 89/391/eeg av den 12 juni 1989 om åtgärder för att främja förbättringar av arbetstagarnas säkerhet och hälsa i arbetet[1] samt de särdirektiv som avses i artikel 16.1 i det direktivet, dvs. rådets direktiv 89/654/eeg av den 30 november 1989 om minimikrav för säkerhet och hälsa på arbetsplatsen[2], rådets direktiv 89/655/eeg av den 30 november 1989 om minimikrav för säkerhet och hälsa vid arbetstagares användning av arbetsutrustning i arbetet[3], rådets direktiv 89/656/eeg av den 30 november 1989 om minimikrav för säkerhet och hälsa vid arbetstagares användning av personlig skyddsutrustning på arbetsplatsen[4], rådets direktiv 90/269/eeg av den 29 maj 1990 om minimikrav för hälsa och säkerhet vid manuell hantering av laster där det finns risk för att arbetstagare drabbats av skador, särskilt i ryggen[5], rådets direktiv 90/270/eeg av den 29 maj 1990 om minimikrav för säkerhet och hälsa i arbete vid bildskärm[6], rådets direktiv 92/57/eeg av den 24 juni 1992 om minimikrav för säkerhet och hälsa på tillfälliga eller rörliga byggarbetsplatser[7], rådets direktiv 92/58/eeg av den 24 juni 1992 om minimikrav beträffande varselmärkning och signaler för hälsa och säkerhet i arbetet[8], rådets direktiv 92/85/eeg av den 19 oktober 1992 om åtgärder för att förbättra säkerhet och hälsa på arbetsplatsen för arbetstagare som är gravida, nyligen har fött barn eller ammar[9], rådets direktiv 92/91/eeg av den 3 november 1992 om minimikrav för förbättring av arbetstagarnas säkerhet och hälsa inom den del av utvinningsindustrin som utnyttjar borrning[10], rådets direktiv 92/104/eeg av den 3 december 1992 om minimikrav för förbättring av arbetstagarnas säkerhet och hälsa inom utvinningsindustri ovan och under jord[11], rådets direktiv 93/103/eg av den 23 november 1993 om minimikrav för säkerhet och hälsa vid arbete ombord på fiskefartyg[12], rådets direktiv 98/24/eg av den 7 april 1998 om skydd av arbetstagares hälsa och säkerhet mot risker som har samband med kemiska agenser i arbetet[13], europaparlamentets och rådets direktiv 1999/92/eg av den 16 december 1999 om minimikrav för förbättring av säkerhet och hälsa för arbetstagare som kan utsättas för fara orsakad av explosiv atmosfär[14], europaparlamentets och rådets direktiv 2002/44/eg av den 25 juni 2002 om minimikrav för arbetstagares hälsa och säkerhet vid exponering för risker som har samband med fysikaliska agens (vibration) i arbetet[15], europaparlamentets och rådets direktiv 2003/10/eg av den 6 februari 2003 om minimikrav för arbetstagares hälsa och säkerhet vid exponering för risker som har samband med fysikaliska agens (buller) i arbetet[16], europaparlamentets och rådets direktiv 2004/40/eg av den 29 april 2004 om minimikrav för arbetstagares hälsa och säkerhet vid exponering för risker som har samband med fysikaliska agens (elektromagnetiska fält) i arbetet[17] samt europaparlamentets och rådets direktiv 2006/25/eg av den 5 april 2006 om minimikrav för arbetstagares hälsa och säkerhet vid exponering för risker som har samband med fysikaliska agens (artificiell optisk strålning) i arbetet[18]. i tre av direktiven på området föreskrivs inga rapporter om det praktiska genomförandet, nämligen rådets direktiv 83/477/eeg av den 19 september 1983 om skydd för arbetstagare mot risker vid exponering för asbest i arbetet[19], europaparlamentets och rådets direktiv 2000/54/eg av den 18 september 2000 om skydd för arbetstagare mot risker vid exponering för biologiska agens i arbetet (sjunde särdirektivet enligt artikel 16.1 i direktiv 89/391/eeg)[20] samt europaparlamentets och rådets direktiv 2004/37/eg av den 29 april 2004 om skydd för arbetstagare mot risker vid exponering för carcinogener eller mutagena ämnen i arbetet (sjätte särdirektivet enligt artikel 16.1 i rådets direktiv 89/391/eeg)[21]. att rapporter om genomförandet skall lämnas föreskrivs också i rådets direktiv 91/383/eeg av den 25 juni 1991 om komplettering av åtgärderna för att främja förbättringar av säkerhet och hälsa på arbetsplatsen för arbetstagare med tidsbegränsat anställningsförhållande eller tillfälligt anställningsförhållande[22], rådets direktiv 92/29/eeg av den 31 mars 1992 om minimikrav avseende säkerhet och hälsa för förbättrad medicinsk behandling ombord på fartyg[23] samt i rådets direktiv 94/33/eg av den 22 juni 1994 om skydd av minderåriga i arbetslivet[24]. i de gällande bestämmelserna föreskrivs olika intervall för hur ofta de nationella rapporterna om det praktiska genomförandet skall lämnas in till kommissionen (vart fjärde eller vart femte år). i och med detta förslag kommer dessa skillnader att utjämnas. samtidigt syftar förslaget till att förbättra och rationalisera den befintliga lagstiftningen genom att det föreskrivs en enda rapport om det praktiska genomförandet för samtliga direktiv, bestående av en allmän del med de allmänna principerna och de aspekter som är gemensamma för alla direktiv, samt separata kapitel för de särskilda aspekterna i respektive direktiv. på grund av de olika direktivens tidsscheman görs dessa utvärderingar i dag praktiskt taget kontinuerligt, vilket ger upphov till orimliga administrativa kostnader. -120 -allmän bakgrund i en rad olika gemenskapsdirektiv om skydd av arbetstagares hälsa och säkerhet i arbetet föreskrivs att medlemsstaterna är skyldiga att regelbundet rapportera till kommissionen om det praktiska genomförandet av direktivens bestämmelser och redogöra för arbetsmarknadens parters ståndpunkter. i direktiven föreskrivs olika intervall för de nationella rapporterna till kommissionen – antingen vart femte år (direktiv 89/391/eeg, 89/654/eeg, 89/655/eeg, 89/656/eeg, 91/383/eeg, 92/29/eeg, 92/58/eeg, 92/85/eeg, 92/91/eeg, 92/104/eeg, 94/33/eg, 98/24/eg, 99/92/eg, 2002/44/eg, 2003/10/eg och 2004/40/eg) eller vart fjärde år (direktiv 90/269/eeg, 90/270/eeg, 92/57/eeg och 93/103/eg). i vissa direktiv föreskrivs dessutom att kommissionen med jämna mellanrum skall överlämna en rapport till europaparlamentet, rådet, europeiska ekonomiska och sociala kommittén och regionkommittén om genomförandet av direktiven med bl.a. de nationella rapporterna som underlag. erfarenheterna från de år som bestämmelserna har tillämpats visar att det inte bara är stora skillnader i hur ofta de nationella rapporterna skall överlämnas till kommissionen, utan också att de administrativa kraven försvårar rapporteringen och skapar onödig byråkrati. att det regelbundet utarbetas rapporter om det praktiska genomförandet av direktivens bestämmelser på arbetsmiljöområdet är viktigt för att skapa en överblick av åtgärderna och hur de inverkar på arbetstagarnas hälsa och säkerhet i europeiska unionen. i meddelandet ”anpassning till förändringar i arbetsliv och samhälle: en ny arbetsmiljöstrategi för gemenskapen 2002–2006”[25] poängterar kommissionen i punkt 3.3.1 – ”anpassa den rättsliga och institutionella ramen” – att ”en komplett, samstämmig och fast rättslig ram på gemenskapsnivå är ett oundgängligt verktyg på arbetsmiljöområdet, där normer och principer är nödvändiga för att förebygga risker och skydda arbetstagarna”, och att man ”avser att på detta område tillämpa en balanserad metod på grundval av den erfarenhet som vunnits vid genomförande av lagstiftningen” enligt ett antal parallella insatser, t.ex. förenkling och rationalisering av gällande lagstiftning genom bland annat ”utarbetande av en enda genomföranderapport i stället för de specifika rapporter som föreskrivs i de olika direktiven”. rådet noterar i sin resolution[26] om en ny arbetsmiljöstrategi för gemenskapen (2002–2006) kommissionens avsikt att lägga fram lagförslag för att rationalisera genomföranderapporterna och uppmanar kommissionen att under utövande av sin initiativrätt lägga fram de förslag som krävs för att uppnå de mål som fastställs i den nya strategin, särskilt de som krävs för att rationalisera den befintliga lagstiftningen. europaparlamentet poängterar i sin resolution[27] om kommissionens meddelande att ”förslaget om att kodifiera och förenkla, i stället för att avreglera, den befintliga gemenskapslagstiftningen på detta område går hand i hand med det mer omfattande projektet att förenkla och förbättra gemenskapens regelverk generellt. detta avspeglas i kommissionens meddelanden om en bättre och enklare lagstiftning[28], och om handlingsplan för en bättre och enklare lagstiftning”[29]. parlamentet ”begär att arbetsmiljön, som är ett etablerat och medborgarcentrerat område av gemenskapslagstiftningen, skall vara en prioriterad sektor i det program för förenkling av lagstiftningen som rådet, kommissionen och parlamentet gemensamt skall fastställa”. europaparlamentet konstaterar att tonvikten lagts vid en översyn av tillämpningen av befintlig gemenskapslagstiftning och förslaget om en enda genomföranderapport för samtliga direktiv. nyligen ställde sig europaparlamentet i sitt betänkande om främjande av hälsa och säkerhet på arbetsplatsen också bakom kommissionens förslag att lägga fram en enda rapport om det praktiska genomförandet av samtliga direktiv i de 25 medlemsstaterna. i samband med initiativet ”bättre lagstiftning” från juni 2002 föreslog kommissionen i februari 2003 en strategi för att uppdatera och förenkla gemenskapens lagstiftning. syftet med denna strategi är bland annat att göra sekundärrätten tydlig, begriplig, aktuell och användarvänlig för medborgarna, näringsidkarna, den offentliga förvaltningen osv. för att uppnå detta mål satsar kommissionen på sex olika aspekter, nämligen förenkling, konsolidering, kodifiering, upphävande och tidsbegränsning av regelverket samt dess uppbyggnad och utformning. med de indikatorer som föreslogs i kommissionens meddelande från februari 2003 som underlag har kommissionen kartlagt 19 strategiska områden som skulle kunna förenklas, däribland arbetsmiljö. frågan togs även upp i de slutsatser som rådet (konkurrenskraft) antog vid mötet den 25–26 november 2004, och den pekades ut som en av prioriteringarna för arbetet med att förenkla gemenskapsrätten. vid en närmare anblick framgår att de uppgifter som medlemsstaterna måste lämna enligt vissa direktiv om hälsa och säkerhet utgör en orimlig belastning. ett sätt att komma till rätta med problemet vore att reducera antalet uppgifter som krävs till ett minimum och att uppgifterna harmoniseras och överlämnas i form av en enda rapport som är gemensam för samtliga åtgärder. -