プロの翻訳者、企業、ウェブページから自由に利用できる翻訳レポジトリまで。
farmakodünaamika uuringud näitasid ii. tüüpi
farmakodynaaminen tutkimus osoitti tyypin 2 diabetespotilailla (n=13) ensimmäisen vaiheen insuliinierityksen korjaantumisen ja toisen vaiheen insuliinierityksen paranemisen laskimonsisäisen glukoosiboluksen jälkeen.
tsetirisiini farmakokineetika, farmakodünaamika ja tolerantsuse uuringutes ei täheldatud koostoimeid antihistamiinsete ravimitega.
setiritsiinin farmakokineettisten, farmakodynaamisten ja siedettävyysominaisuuksien perusteella tämän antihistamiinin käytön yhteydessä ei odoteta esiintyvän yhteisvaikutuksia.
komitee arvates ei ole sellel väikesel erinevusel kliiniliselt olulist toimet ja farmakodünaamika uuringut ei ole vaja.
chmp: n käsityksen mukaan tämän pienen eron ei odoteta olevan kliinisesti merkittävä, eikä näytä siltä, että vaadittaisiin farmakodynaamista tutkimusta.
esineb lähedane strukturaalne sarnasus lamivudiini ja emtritsitabiini vahel ning nende kahe toimeaine farmakokineetika ja farmakodünaamika vaheline sarnasus.
lamivudiini on rakenteellisesti hyvin paljon emtrisitabiinin kaltainen ja näiden kahden lääkeaineen farmakokinetiikka ja farmakodynamiikka ovat myös samankaltaiset.
kui kiiretoimeliste insuliinianaloogide farmakodünaamika tulemusel tekib pärast süstimist hüpoglükeemia, siis võib see ilmneda kiiremini kui lahustuva humaaninsuliini puhul.
nopeavaikutteisten insuliinianalogien farmakodynamiikasta johtuen mahdollinen hypoglykemia saattaa niitä käytettäessä ilmetä pistämisen jälkeen nopeammin kuin lyhytvaikutteista (liukenevaa) ihmisinsuliinia käytettäessä.
farmakokineetika ja farmakodünaamika vahelist suhet täheldati stomatiidi ja auc vahel autoloogilistel patsientidel ning bilirubiini tõusu ja auc vahel autoloogiliste ja allogeensete patsientide kombineeritud analüüsis.
pk/ pd- suhde havaittiin stomatiitin ja auc: n välillä autologisen siirron saaneilla potilailla ja bilirubiinin nousun ja auc: eiden välillä yhdistetyssä analyysissä autologisen siirron ja allogeenisen siirron saaneilla potilailla.
1– 11- aastaste lastega saavutatud tulemused olid suboptimaalsed ning farmakodünaamika ja efektiivsusega seotud tulemuste põhjal on annustamissoovitusi raske anda.
optimaalista alempia tuloksia saatiin 1– 11- vuotiailta lapsilta, ja annossuositusten tekeminen on farmakodynaamisten ja tehoa koskevien tulosten vuoksi vaikeaa.
10 farmakodünaamika prasugreel on trombotsüütide aktivatsiooni ja agregatsiooni inhibiitor läbi tema aktiivse metaboliidi pöördumatu seondumise trombotsüütide adenosiindifosfaadi (adp) retseptorite p2y12 klassiga.
farmakodynamiikka prasugreeli estää trombosyyttien aktivoitumista ja aggregaatiota siten, että sen aktiivinen metaboliitti sitoutuu irreversiibelisti trombosyyttien adp- reseptorien luokkaan p2y12.
farmakokineetika/ farmakodünaamika ristuva analüüsi põhjal puudus rassi ilmne mõju nelarabiini, ara- g või intratsellulaarse ara- gtp farmakokineetikale.
farmakokinetiikkaa ja farmakodynamiikkaa selvittävissä yhteenvetotutkimuksissa rodulla ei ollut vaikutusta nelarabiinin, ara- g: n tai intrasellulaarisen ara- gtp: n farmakokinetiikkaan.
kui see on kohaldatav, iv osa „ efektiivsus “ andmed, sealhulgas andmed ravimi farmakokineetika, farmakodünaamika ja mikroobidevastaste ainete suhtes tekkiva resistentsuse kohta.
tarpeen mukaan osa iv, tiedot valmisteen tehosta, mukaan lukien farmakokineettiset tiedot, farmakodynaamiset tiedot ja mikrobiresistenssitiedot.
olemasolevate farmakodünaamika andmete alusel tuleb indinaviiri kasutada kombinatsioonis teiste retroviirusevastaste preparaatidega, kuna monoteraapia korral kujuneb kiiresti välja viiruse resistentsus (vt lõik 5. 1).
resistenttejä viruskantoja kehittyy nopeasti, kun indinaviiria käytetään yksin (ks. kohta 5. 1).
* lähtudes peamiselt farmakokineetika/ farmakodünaamika kaalutlustest võib 4- tunnine infusiooniaeg olla sobivam vähemtundlike patogeenide korral (vt lõik 5. 1).
* pääasiassa farmakokineettisten ja – dynaamisten tietojen perusteella neljä tuntia kestävä infuusio voi olla tarkoituksenmukaisempi potilaille, joilla on tavallista vähemmän herkkien taudinaiheuttajien aiheuttama infektio (ks. kohta 5. 1).