検索ワード: täytäntöönpanokeinojen (フィンランド語 - イタリア語)

(136) salliessaan velan uudelleenjärjestelyn valtion olisi pitänyt toimia julkisen tai yksityisen velkojan tavoin, joka pyrkii saamaan takaisin sille kuuluvat saatavat ja joka tästä syystä tekee uudelleenjärjestelysopimuksia takaisinmaksun helpottamiseksi [67]. valtion soveltaman viivästyskoron olisi oltava yhtä suuri kuin yksityisen velkojan vastaavassa tilanteessa soveltama korkokanta. komissio katsoo, että aloittamalla oikeudellisen menettelyn velan takaisinperimiseksi yksityinen velkoja saisi vähintään lakisääteisen koron. portugalin viranomaiset eivät siis käytettävissä olevista oikeudellisista täytäntöönpanokeinoista huolimatta edellyttäneet koron maksua, joten niiden ei voida katsoa toimineen yksityisen velkojan tavoin, joka olisi pyrkinyt saamaan mahdollisimman korkean koron. tämän lisäksi sosiaaliturvavelkaa kertyi vuosina 1983–1989, mutta velan uudelleenjärjestelystä sovittiin vasta vuonna 1993. tällaisissa olosuhteissa yksityinen velkoja ei olisi antanut velkojen kasvaa näin pitkään, vaan olisi aloittanut takaisinperintämenettelyn. näin ollen vaikuttaa siltä, että toimenpiteellä myönnettiin rtp:lle erityinen etu.
(136) d’altro canto, permettendo la ritempificazione del debito, lo stato avrebbe dovuto agire come un creditore pubblico o privato il quale tenta di recuperare importi che gli sono dovuti e, a tale scopo, conclude accordi di ritempificazione del debito, per facilitarne il pagamento [67]. il tasso degli interessi di mora applicato dallo stato avrebbe dovuto essere uguale a quello che un creditore privato applicherebbe in identiche circostanze. secondo la commissione, un creditore privato che adisca le vie legali per recuperare i crediti dovutigli otterrebbe come minimo il tasso d’interesse previsto dalla legge. di conseguenza, non esigendo il pagamento di interessi nonostante la disponibilità di strumenti di esecuzione, le autorità portoghesi non hanno agito come avrebbe fatto un creditore privato per massimizzare il tasso d’interesse. inoltre, il debito nei confronti della previdenza sociale si accumulò nel periodo 1983-1989 e alla sua ripianificazione si procedette soltanto nel 1993. in simili condizioni, un creditore privato non avrebbe consentito un tale accumularsi di debiti in arretrato per un periodo così lungo senza iniziare un procedimento di recupero. di conseguenza, si constata che la misura in oggetto ha conferito alla rtp un vantaggio specifico.