Je was op zoek naar: lapsuutemme (Fins - Engels)

lapsuutemme on poissa.
our childhood is history.

nyökkäsin että tämä oli totta. me tosiaan olimme olleet tyhmiä ja kokemattomia sodassa, lapsuutemme lopussa.
i nodded that this was true. we had been foolish virgins in the war, right at the end of childhood.

lapsuutemme tapahtumista ja niiden vaikutuksista puhuminen on ydinasia, mutta rikkinäisen lapsuuden merkityksestä puhuminen yleisellä tasolla on pinta-asia.
discussing specific events of our childhood and their effects on us is a core issue, and discussing the meaning of painful childhood in general is a surface issue.

niitä ovat sitä ajavat voimat: tuskamme, lapsuutemme kokemukset, puutteellisuuden tunteemme, omanarvon puutteemme, ja niin edelleen.
they include the driving forces: our pain, our childhood experiences, our sense of defectiveness, our lack of self-worth, and so on.

olemme vain ehdollistettuja refleksejä ja reaktioita ja tuollaista lapsuutemme tapahtumien ja perhe-järjestelyjemme mukaisesti, että olemme omaksuneet kaikki hyvät ja huonot puolemme.
we're just conditioned reflexes and responses and all that kind of stuff to things that happened in our childhood and our family arrangement, that we adopted all the good parts and all the bad parts.

(jos vaihtoehtomme ovat joko olla vahingollisessa suhteessa tai ei suhteessa ollenkaan, se ei ole valitsemista - se on reagoimista kahteen äärilaitaan, jotka ovat oireita lapsuutemme haavoista.)
(if our choice is to be in an abusive relationship or not to be in a relationship at all, that is not a choice - that is reacting between two extremes that are symptoms of our childhood wounds.)