Je was op zoek naar: televisiointioikeuksista (Fins - Italiaans)

komissio totesi kuitenkin, että urheiluohjelmien viehätys ja näin ollen televisiointioikeuksista käytävänkilpailun tiukkuus vaihtelevat urheilulajin ja urheilutapahtuman mukaan.
la commissione ritiene tuttavia che il richiamo dei programmi sportivi, e pertanto il livello diconcorrenza nell’acquisizione dei diritti televisivi, sia variabile a seconda del tipo di sport e diavvenimento.

komissio ilmoitti olevansa valmis myöntämään edellä mainituille säännöille poikkeusluvan sillä edellytyksellä, että niissä asetettava velvollisuus myöntää alilisenssejä muille kuin jäsenille kattaa merkittävän osan kyseessä olevista televisiointioikeuksista ja että alilisenssiin liittyvät ehdot ovat kohtuullisia.
con la decisione impugnata la commissione respingeva la denuncia poiché, in primo luogo, essa riteneva di non disporre giuridicamente dei poteri necessari per intimare all'uer di dare all'mó un accesso diretto ai diritti televisivi concernenti le manifestazioni sportive acquisiti dall'associazione in nome dei suoi membri e, in secondo luogo, essa non condivideva il punto di vista della m6 sulla portata della sentenza 11 luglio 1996.

(44) ranskan viranomaiset esittivät 29 päivänä huhtikuuta 1999 päivätyssä vastauksessaan huomautuksia france 2:n ja france 3:n kannasta televisiointioikeuksien ja mainostenhankintaa koskeville markkinoille osallistumiseen. ne totesivat, että julkiset kanavat eivät pysty uhkaamaan kaupallisten kanavien asemaa televisiointioikeuksien hankintamarkkinoilla, koska niiden rahoitusmahdollisuudet ovat vähäisemmät ja niiden ohjelmasuunnittelun on oltava vaativaa ja monipuolista. kaupalliset kanavat tarjoavat ainoastaan suurta katsojakuntaa kiinnostavia ohjelmia. lisäksi ranskan viranomaiset kiistivät, että france 2:lla ja france 3:lla on ollut "keinotekoisen alhainen" hinnoittelupolitiikka mainosajan myynnissä. ne huomauttivat erityisesti, että france 2:n mainosajan myyntihinnat ovat kaiken kaikkiaan ainoastaan 5–10 prosenttia tf1:n hintoja alhaisempia, vaikka viimeksi mainitulla kanavalla esitetyt mainokset tavoittivat kaksi kertaa suuremman katsojakunnan. kahden julkisen kanavan ja tf1:n harjoittaman hinnoittelun erot vastaavat ainoastaan mainosten tehokkuuden eroa.
(44) nella loro risposta del 29 aprile 1999, le autorità francesi avevano formulato osservazioni riguardo alla posizione di france 2 e france 3 sui mercati dell'acquisto dei diritti audiovisivi e della pubblicità. esse avevano indicato che le emittenti pubbliche non sono in grado di minacciare le posizioni delle emittenti commerciali sui mercati dell'acquisto dei diritti audiovisivi, in quanto dispongono di una capacità finanziaria più limitata e la loro programmazione obbedisce a un imperativo di esigenza e di diversità, mentre le reti commerciali propongono soltanto programmi finalizzati all'aumento degli ascolti. le autorità francesi contestavano inoltre che france 2 e france 3 avessero attuato una politica tariffaria "artificialmente bassa" in materia di vendita di spazi pubblicitari. esse argomentavano, in particolare, che i prezzi di vendita degli spazi pubblicitari di france 2, nel loro complesso, sono inferiori di appena il 5-10% rispetto a quelli di tf1, mentre i suoi spazi pubblicitari sono due volte meno potenti. la differenza fra i prezzi praticati dalle due emittenti pubbliche e quelli praticati da tf1 rifletterebbe semplicemente la diversa potenza degli spazi pubblicitari.