Je was op zoek naar: tietolehti (Fins - Italiaans)

tietolehti 3: valtiontuen toimintasuunnitelma 115
riquadro 3: piano di azione nel settore degli aiuti di stato 119

tietolehti 4: yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut 120
riquadro 4: servizi di interesse economico generale 124

tietolehti 2: astrazeneca: hallintomenettelyiden väärinkäyttö farmaseuttisten tuotteiden alalla 31
riquadro 2: astrazeneca: abuso di procedure di governo nel settore farmaceutico 32

tietolehti 1: ey:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla: yhteisön etu tutkittaessa rikkomista koskevia väitteitä ja painopisteiden asettaminen 18
riquadro 1: articoli 81 e 82 del trattato ce: interesse comunitario nell’esaminare le asserzioni di violazione e definizione delle priorità 18

ennen kaikkea panemalla täytäntöön nämä kaksi direktiiviä eu pystyy turvaamaan euroopan kalakannoille terveen kasvuympäristön, jossa ne voivat menestyä (katso ympäristönäkökohtia käsittelevä tietolehti).
tali misure si possono anche adottare indipendentemente dal processo natura 2000, per esempio nel caso delle misure a protezione dei darwin sea mounds a nord della scozia, o delle scogliere coralline che circondano le azzorre, le canarie e madeira.

tietolehti 1: ey:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla: yhteisÖn etu tutkittaessa rikkomista koskevia vÄitteitÄ ja painopisteiden asettaminen mahdollisia kantelijoita pyydetÄÄn ottamaan huomioon seuraavat seikat ennen muodollisen kantelun tekemistÄ komissiolle. jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet harkitessaan muodollisen kantelun lähettämistä komissiolle kuluttajien ja yritysten olisi muistettava, että myös jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset soveltavat eu:n kilpailuoikeutta ja tekevät yhteistyötä komission kanssa euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa. mahdollisten kantelijoiden olisi tämän vuoksi mietittävä, olisiko jäsenvaltion kilpailuviranomainen todennäköisesti paras taho toimimaan asiassa. esimerkiksi silloin, kun epäilty rikkominen vaikuttaa kilpailuun ensi sijassa yhden jäsenvaltion alueella, saattaa olla, että kyseisen maan kansallinen kilpailuviranomainen haluaa käsitellä asian. myös silloin, kun asia vaikuttaa kilpailuun useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, kansalliset kilpailuviranomaiset voivat tehdä yhteistyötä todisteiden keräämisessä ja kahden tai kolmen jäsenvaltion kilpailuviranomaiset voivat yhdessä viedä asiaa eteenpäin. komission verkkosivuilla on tarkempia tietoja euroopan kilpailuviranomaisten verkoston työnjaosta[14]. mahdollisten kantelijoiden olisi myös harkittava kanteen nostamista kansallisessa tuomioistuimessa. kansalliset tuomioistuimet voivat käsitellä monia asioita, kuten sopimusvelvoitteiden täyttämistä koskevia vaateita, perustamissopimuksen 81 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua siviilioikeudellisen mitätöintiseuraamuksen soveltamista tai välitoimihakemuksia[15]. komissio tukee myös niiden oikeutta vaatia korvauksia kansallisissa tuomioistuimissa, joille kilpailunvastaisesta toiminnasta on aiheutunut vahinkoa[16], ja on julkaissut vihreän kirjan[17], jossa pohditaan mahdollisuuksia helpottaa vahingonkorvauskanteiden tekemistä. painopistealueet harkittaessa muodollisen kantelun tekemistä komissiolle olisi pidettävä mielessä myös se, että vaikka komissio suhtautuu vakavasti kaikkiin sille toimitettuihin tietoihin, sillä ei ole resursseja tutkia jokaista sen tietoon saatettua ongelmaa. komission on asetettava painopisteitä ja keskitettävä rajalliset voimavaransa vakavimpien rikkomisten tutkimiseen ja syytteiden nostamiseen niistä sekä sellaisten asioiden käsittelyyn, jotka ovat olennaisia eu:n kilpailupolitiikan kehittämiseksi ja ey:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.[18] käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio käyttää tapauksen mukaan yhtä tai useampaa seuraavista perusteista päättääkseen, onko asia riittävästi yhteisön edun mukainen kantelun tutkimiseksi perusteellisesti[19]: vaikutus kilpailun toimintaan sisämarkkinoilla on merkittävä, mikä ilmenee erityisesti seuraavista: kantelun kohteena olevan menettelytavan maantieteellinen laajuus tai taloudellinen merkitys taikka markkinoiden koko tai kyseessä olevien tuotteiden tai kantelun kohteena olevan menettelytavan merkitys loppukuluttajille; tai kantelun kohteena olevien yritysten markkina-asema tai kyseisten markkinoiden yleinen toiminta; vaadittavan tutkinnan laajuus tai monimutkaisuus, rikkomisen toteennäyttämisen todennäköisyys ja se, onko perusteellisen tutkinnan suorittaminen oikeassa suhteessa näihin tekijöihin; kantelijan mahdollisuus saattaa asia vireille jäsenvaltion kansallisessa tuomioistuimessa, ottaen erityisesti huomioon sen, onko asia parhaillaan tai onko se jo ollut yksityisen toimeenpanon kohteena tai onko asia sellainen, että on asiamukaista käsitellä se tällä tavalla; yksittäisen kantelun perusteella toimimisen asianmukaisuus silloin, kun kantelu koskee a) tiettyä oikeudellista kysymystä, jota komissio jo tutkii yhden tai useamman asian kohdalla tai jota se on jo tutkinut ja/tai joka on menettelyn kohteena yhteisöjen tuomioistuimissa; kantelun kohteena olevan menettelytavan lopettaminen tai muuttaminen erityisesti silloin, kun annetuista sitoumuksista on tullut sitovia asetuksen (ey) n:o 1/2003 9 artiklan mukaisen komission päätöksen perusteella tai kun kantelun kohteena oleva yritys on muuttanut menettelytapaansa muista syistä sillä edellytyksellä, että menettelytavan lopettamisesta tai muuttamisesta huolimatta kanteluun ei liity yhteisön etua merkittävien kilpailunvastaisten vaikutusten tai väitetyn rikkomisen vakavuuden takia; niiden yhteisön tai kansallisen lainsäädännön muiden alojen merkitys, joihin kantelun kohteena oleva menettelytapa vaikuttaa, verrattuna kantelussa esitettyjen kilpailuongelmien merkitykseen. näitä perusteita sovelletaan kuitenkin joustavasti. on mahdotonta määritellä abstrakteja sääntöjä siitä, milloin komission pitäisi toimia. on aina sellaisia edellä mainitsemattomia tekijöitä, jotka voivat lisätä tai vähentää tietyn asian ensisijaisuutta. komissiolla ei myöskään ole velvollisuutta jättää asia käsittelemättä yhteisön edun puuttumisen vuoksi. mutta jos komissio katsoo, että asian perusteelliseen tutkintaan ei liity riittävää yhteisön etua, se yleensä hylkää kantelun jonkin edellä mainitun perusteen nojalla. komissio pyrkii ilmoittamaan kantelijoille neljän kuukauden kuluessa kantelun vastaanottamisesta, aikooko se tutkia asian. -
riquadro 1: articoli 81 e 82 del trattato ce: interesse comunitario nell’esaminare le asserzioni di violazione e definizione delle prioritÀ prima di presentare una denuncia formale alla commissione, i potenziali denuncianti sono invitati a tenere conto delle seguenti considerazioni. autorità garanti della concorrenza e tribunali degli stati membri dovendo considerare se inviare una denuncia formale alla commissione, i consumatori e le imprese dovrebbero tenere presente che anche le autorità garanti della concorrenza degli stati membri applicano il diritto comunitario della concorrenza e collaborano con la commissione all’interno della rete europea della concorrenza (ecn). i potenziali denuncianti devono quindi valutare se un’autorità nazionale garante della concorrenza si trovi nella posizione ideale per poter agire. ad esempio, se una sospetta violazione danneggia la concorrenza principalmente nel territorio di uno stato membro, l’autorità nazionale garante della concorrenza di quel paese potrà approfondire il caso. anche qualora un caso abbia un effetto sulla concorrenza in più di uno stato membro, le autorità nazionali garanti della concorrenza (“anc”) possono collaborare nella raccolta di prove sul caso e le autorità garanti della concorrenza di due o tre stati membri possono presentare un caso insieme. sul sito internet della commissione è disponibile una guida più completa sui meccanismi di collaborazione all’interno della rete europea della concorrenza[14]. i potenziali denuncianti devono anche considerare la possibilità di intentare una causa presso un tribunale nazionale. molti casi possono essere trattati adeguatamente dalle giurisdizioni nazionali, comprese le denunce per il rispetto degli obblighi contrattuali, l’applicazione della sanzione civile di nullità dell’articolo 81, paragrafo 2 del trattato ce o l’applicazione di provvedimenti provvisori[15]. la commissione sostiene inoltre fortemente il diritto dei soggetti danneggiati da un comportamento anticoncorrenziale a chiedere il risarcimento dei danni presso i tribunali nazionali[16] e ha pubblicato un libro verde[17] in cui viene spiegato come presentare le richieste di danni nel modo più semplice. priorità ogni potenziale denunciante che prenda in considerazione la presentazione di una denuncia formale alla commissione deve tenere presente che anche se la commissione esamina con grande serietà tutte le informazioni ricevute, essa non dispone delle risorse necessarie per indagare ogni problematica sottoposta alla sua attenzione. la commissione deve stabilire delle priorità e concentrare le proprie risorse limitate sull’indagine e le azioni di contrasto delle violazioni più gravi e sul trattamento dei casi importanti per lo sviluppo della politica comunitaria in materia di concorrenza e sull’assicurazione di un’applicazione uniforme degli articoli 81 e 82 del trattato ce[18]. sulla base delle informazioni disponibili, la commissione utilizza uno o più criteri tra quelli riportati di seguito, a seconda dei singoli casi, allo scopo di decidere se vi sia un interesse comunitario sufficiente a eseguire l’indagine approfondita di una denuncia[19]: il peso dell’impatto sul funzionamento della concorrenza sul mercato interno, indicata in particolare da: l’ambito geografico del comportamento denunciato, le ripercussioni economiche del comportamento denunciato, le dimensioni del mercato, l’importanza per i consumatori finali dei prodotti in questione o del comportamento denunciato; oppure la posizione sul mercato delle imprese oggetto della denuncia o il funzionamento globale del mercato preso in considerazione; l’estensione o la complessità dell’indagine richiesta, la probabilità di accertare una violazione e la questione se alla luce di questi elementi sia commisurato svolgere un’indagine approfondita; la possibilità per il denunciante di intentare una causa dinanzi a un tribunale nazionale di uno stato membro, valutando in particolare se il caso sia attualmente o sia già stato oggetto di un’azione (di esecuzione) privata o se sia di un tipo idoneo a essere trattato correttamente in questo modo; l’opportunità di agire in base a una singola denuncia riguardante una o più questioni legali specifiche che la commissione sta già esaminando in uno o più casi diversi o che ha già esaminato e/o che è oggetto di azioni legali dinanzi alle giurisdizioni comunitarie; la cessazione o la modifica del comportamento denunciato, in particolare laddove gli impegni siano stati resi vincolanti da una decisione della commissione ai sensi dell’articolo 9 del regolamento (ce) n. 1/2003 o qualora la o le imprese oggetto di denuncia abbiano modificato il loro comportamento per altri motivi, a condizione che né i significativi e persistenti effetti anticoncorrenziali né la gravità della o delle violazioni supposte conferiscano un interesse comunitario alla denuncia, nonostante la cessazione o modifica del comportamento; l’importanza di altri ambiti legislativi nazionali o comunitari interessati dal comportamento denunciato rispetto alla rilevanza delle problematiche relative alla concorrenza sollevate dalla denuncia. questi criteri vengono tuttavia applicati in maniera flessibile. È impossibile definire regole astratte riguardo a quando sia o non sia opportuno che la commissione intervenga. ci saranno sempre dei fattori, non menzionati nei paragrafi riportati sopra, che potranno aumentare o ridurre il livello di priorità di un caso particolare. inoltre, la commissione non è obbligata ad accantonare un caso per mancanza di interesse comunitario. tuttavia, qualora la commissione non ritenga che vi sia un interesse comunitario sufficiente a garantire un’indagine approfondita, essa rifiuterà generalmente la denuncia facendo riferimento a uno o più criteri tra quelli elencati sopra. la commissione si impegna a informare i denuncianti entro quattro mesi dal ricevimento di una denuncia indicando se intenda o meno eseguire indagini sul caso. -