Вы искали: ammatinharjoittamisoikeutta (Финский - Французский)

ammattihenkilö on täysin pätevä harjoittamaan kotijäsenvaltiossaan sitä ammatillista toimintaa, jota varten osittaista ammatinharjoittamisoikeutta haetaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa;
le professionnel est pleinement qualifié pour exercer dans l’État membre d’origine l’activité professionnelle pour laquelle un accès partiel est sollicité dans l’État membre d’accueil;

tästä seuraa, että vapaata ammatinharjoittamisoikeutta voidaan rajoittaa edellyttäen, että nämä rajoitukset ovat tosiasiallisesti perusteltuja yhteisön yleisen edun mukaisten päämäärien saavuttamiseksi, ja että ne eivät tavoiteltujen päämäärien kannalta ole suhteettomia ja kestämättömiä siten, että niillä puututaan taatun perusoikeuden olennaiseen sisältöön.
il convient de constater que, à supposer même qu'en l'espèce une obligation légale d'agir ait été violée, toujours est-il que, dans les circonstances de la cause, cette faute ne serait certainement pas de nature à engager la responsabilité de la communauté.

2. jos vastaanottava jäsenvaltio edellyttää omilta kansalaisiltaan, jotka aikovat ryhtyä harjoittamaan jotain 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa, hyvää mainetta ja edellyttää heidän osoittavan, että heitä ei ole sillä hetkellä eikä aiemmin julistettu konkurssiin ja että heihin ei ole aiemmin kohdistettu ammatillisia tai hallinnollisia kurinpitotoimia (kuten oikeuden menettäminen tiettyjen virkojen hoitamiseen, ammatinharjoittamisoikeuden pidättäminen tai elinkeino-oikeuden peruuttaminen), mitä ei voida osoittaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla asiakirjalla, jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi osoitukseksi muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta sellaiset kyseisten edellytysten täyttymistä osoittavat asiakirjat, jotka sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet, josta asianomainen henkilö on peräisin tai josta hän tulee. tämän todistuksen on koskettava niitä seikkoja, jotka vastaanottavassa jäsenvaltiossa katsotaan tarpeellisiksi.
2. lorsqu'un État membre d'accueil exige de ses ressortissants, pour l'accès à l'une des activités visées à l'article 1er, paragraphe 2, certaines conditions d'honorabilité et leur demande d'apporter la preuve qu'ils ne sont pas et n'ont pas été déclarés antérieurement en faillite et qu'ils n'ont pas été frappés antérieurement de sanctions à caractère professionnel ou administratif (telles que l'interdiction d'exercer certaines fonctions, la suspension ou la radiation), et que la preuve de cela ne peut pas être apportée par le document visé au paragraphe 1 du présent article, il accepte comme preuve suffisante, pour les ressortissants des autres États membres, une attestation délivrée par une autorité judiciaire ou administrative compétente de l'État membre d'origine ou de provenance, certifiant que ces conditions sont remplies. cette attestation porte sur les faits précis qui sont pris en considération dans l'État membre d'accueil.