Şunu aradınız:: bepalen boekdata en rekeningnummers (Hollandaca - Fince)

de volledige informatie over de betaler bestaat uit zijn naam, adres en rekeningnummer.
maksajaa koskevilla täydellisillä tiedoilla tarkoitetaan maksajan nimeä, osoitetta ja tilinumeroa.

212 -samenvatting van de reacties en hoe daarmee rekening is gehouden de belangrijkste kwesties die in de mededeling betreffende een nieuw rechtskader voor betalingen in de interne markt werden behandeld, waren: 1) moet sr vii ten uitvoer worden gelegd door middel van communautaire dan wel nationale wetgeving; 2) welke informatieregeling moet in de eu worden toegepast; 3) is het voor blokovermakingen (batch transfers) tussen rechtsgebieden nodig van het beginsel van volledige informatieverstrekking over de betaler af te wijken; en 4) zijn vrijstellingen of drempelbedragen vereist. 1) moet sr vii ten uitvoer worden gelegd door middel van communautaire dan wel nationale wetgeving? de raadpleging heeft uitgewezen dat alle belanghebbenden (het bankwezen, de nationale centrale banken, de europese centrale bank en de lidstaten) groot voorstander zijn van de tenuitvoerlegging van sr vii door middel van communautaire wetgeving veeleer dan door middel van nationale wetgeving. 2) welke informatieregeling moet in de eu worden toegepast: inhoud van de informatie over de betaler bij geldovermakingen binnen en tussen lidstaten volgens sr vii kan de bij geldovermakingen binnen eenzelfde rechtsgebied te voegen informatie over de betaler beperkt blijven tot het rekeningnummer van de betaler, mits de betalingsdienstaanbieder van de betaler in staat is binnen drie werkdagen volledige informatie over de betaler (naam, adres en rekeningnummer) te verstrekken aan de betalingsdienstaanbieder van de begunstigde indien deze daarom verzoekt. aangezien deze regel binnen de gemeenschap door middel van communautaire wetgeving afdwingbaar is, is het voldoende voor te schrijven dat bij geldovermakingen binnen de eu het rekeningnummer van de betaler moet worden gevoegd. in situaties waarin de betalingsdienstaanbieder van ofwel de betaler, ofwel de begunstigde zich buiten de eu bevindt, dient volledige informatie over de betaler te worden verstrekt. in het onderhavige voorstel wordt derhalve bepaald dat de regeling inzake minimale informatieverstrekking (het rekeningnummer van de betaler of een unieke identificatiecode) op geldovermakingen binnen de eu van toepassing is, terwijl de regeling inzake volledige informatieverstrekking over de betaler geldt voor geldovermakingen tussen de eu en andere rechtsgebieden. dit is volledig in overeenstemming met de resultaten van de openbare raadpleging. 3) is het voor blokovermakingen tussen rechtsgebieden nodig van het beginsel van volledige informatieverstrekking over de betaler af te wijken? in de oorspronkelijke interpretatieve nota van de fatf over sr vii (insr vii) waren blokovermakingen tussen rechtsgebieden (met uitzondering van die afkomstig van geldtransactiekantoren) vrijgesteld van de regeling inzake volledige informatieverstrekking over de betaler. in afwijking van de bij geldovermakingen tussen twee rechtsgebieden geldende regeling inzake volledige informatieverstrekking behoefde bij blokovermakingen alleen maar het rekeningnummer van de betaler of een unieke identificatiecode te worden gevoegd. in de oorspronkelijke insr vii van de fatf was de term "blok" ("batch") echter niet gedefinieerd, waardoor de reikwijdte van de vrijstelling onduidelijk was. in de context van betalingssystemen kan de term "blokovermakingen" evenwel zeer uiteenlopende betekenissen hebben. zonder een geharmoniseerde definitie was een consensus tussen betalingsdienstaanbieders over de vrijstelling onwaarschijnlijk en wellicht zelfs niet eens mogelijk. het bankwezen en een meerderheid van de lidstaten achten deze vrijstelling nodig voor afzonderlijke overmakingen van eenzelfde betaler aan begunstigden van buiten de gemeenschap welke met het oog op de transmissie ervan in een batchbestand zijn opgenomen. dit proces heeft in het bijzonder betrekking op de bundeling van groepen afzonderlijke overmakingen van een enkele betaler aan meerdere begunstigden (veelal een bepaald type van regelmatig terugkerende overmakingen, zoals socialezekerheidsuitkeringen), waarvoor het om redenen van kosteneffectiviteit niet haalbaar is om bij elke afzonderlijke overmaking de volledige informatie over de betaler te voegen, maar alleen bij het batchbestand dat deze overmakingen bevat. na een herziening van de oorspronkelijke insr vii wordt thans in de fatf dezelfde uitlegging aan dit begrip gegeven. het onderhavige voorstel bevat dan ook een specifieke bepaling die toestaat dat bij geldovermakingen van eenzelfde betaler aan begunstigden van buiten de gemeenschap welke met het oog op de transmissie ervan in een batchbestand zijn opgenomen, alleen het rekeningnummer van de betaler wordt gevoegd, mits het batchbestand de volledige informatie over de betaler bevat. 4) zijn vrijstellingen of drempelbedragen vereist? in de oorspronkelijke interpretatieve nota over sr vii werd gesteld dat rechtsgebieden een "de minimis drempel" (van ten hoogste 3 000 usd) konden vaststellen. het was evenwel de bedoeling dat deze vrijstelling een tijdelijk karakter zou hebben en in 2004 door de fatf aan een nieuw onderzoek zou worden onderworpen. dit nieuwe onderzoek heeft inmiddels plaatsgevonden tussen februari 2004 en juni 2005 en mondde uit in een herziene insr vii, die op 10 juni 2005 is goedgekeurd. in het kader van het onderzoek werden zowel de betalingssector als de lidstaten uitvoerig geraadpleegd. uit de resultaten van de raadpleging blijkt dat de betalingssector algemeen genomen tegen de toepassing van drempelbedragen is, omdat dit zou vereisen dat duale systemen worden ingevoerd voor de verwerking van geldovermakingen boven en onder bepaalde drempelbedragen. andere belanghebbenden (lidstaten, nationale centrale banken en de europese centrale bank) zijn over het algemeen evenmin voorstander van de invoering van drempelbedragen. bovendien blijkt uit een studie van de fatf dat zelfs kleine bedragen voor de financiering van terrorisme kunnen worden aangewend. er wordt evenwel gevreesd dat al te strikte identificatieverplichtingen transacties in de clandestiniteit kunnen dringen, waardoor het voor de instanties bijzonder moeilijk zou worden om informatie daarover te verkrijgen. in het onderhavige voorstel wordt bijgevolg geen enkel drempelbedrag (noch voor in de eu binnenkomende overmakingen, noch voor uitgaande overmakingen uit de eu) vastgesteld voor het verzamelen en doorgeven van informatie over de betaler. daarom wordt in het voorstel bepaald dat voor in de eu binnenkomende anonieme overmakingen bijzondere waakzaamheid is geboden en passende maatregelen gelden om de ontbrekende informatie over de betaler te verwerven. tevens wordt bepaald dat bij uitgaande geldovermakingen uit de eu volledige informatie over de betaler moet worden gevoegd, maar om rekening te houden met het risico dat transacties in de clandestiniteit worden gedrongen, is op grond van de risicogevoeligheid evenwel enige flexibiliteit toegestaan ten aanzien van de mate waarin de informatie over de betaler wordt geverifieerd. -
212 -yhteenveto vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon tiedonannossa maksualan uudesta oikeudellisesta kehyksestä sisämarkkinoilla käsiteltiin seuraavia keskeisiä kysymyksiä: 1) erityissuosituksen vii sisällyttäminen yhteisön lainsäädäntöön tai jäsenvaltioiden lainsäädäntöön; 2) eu:ssa sovellettavat tiedot; 3) mahdolliset poikkeukset maksajaa koskevien täydellisten tietojen periaatteesta eri lainkäyttöalueiden välisten eräsiirtojen osalta ja 4) tarve säätää vapautuksista tai kynnysarvoista. 1) erityissuosituksen vii sisällyttäminen yhteisön lainsäädäntöön tai jäsenvaltioiden lainsäädäntöön kuulemisen tulokset osoittivat, että kaikki sidosryhmät (pankkiala, kansalliset keskuspankit, euroopan keskuspankki ja jäsenvaltiot) kannattavat erityissuosituksen vii saattamista osaksi pikemminkin yhteisön lainsäädäntöä kuin kansallista lainsäädäntöä. 2) eu:ssa sovellettavat tiedot: maksajaa koskevien tietojen sisältö jäsenvaltioiden sisäisissä ja niiden välisissä varainsiirroissa erityissuosituksen vii mukaan riittää, että lainkäyttöalueen sisällä tapahtuvien varainsiirtojen mukana toimitetaan ainoastaan maksajan tilinumero, edellyttäen että maksajan käyttämä maksupalvelujen tarjoaja toimittaa pyydettäessä maksajaa koskevat täydelliset tiedot (nimi, osoite ja tilinumero) kolmen työpäivän kuluessa maksunsaajan käyttämälle maksupalvelujen tarjoajalle. koska tämän säännön noudattamista yhteisön sisällä voidaan valvoa yhteisön lainsäädännön nojalla, riittää, että eu:n sisällä tapahtuvien varainsiirtojen mukana on tieto maksajan tilinumerosta. jos joko maksajan tai maksunsaajan käyttämä maksupalvelujen tarjoaja on sijoittautunut eu:n ulkopuolelle, varainsiirron mukana on toimitettava täydelliset tiedot maksajasta. tässä ehdotuksessa esitetään, että eu:n sisällä tapahtuviin varainsiirtoihin sovelletaan yksinkertaistettua tietovaatimusta (maksajan tilinumero tai yksilöllinen tunniste), kun taas eu:n ja muiden lainkäyttöalueiden välisten varainsiirtojen mukana on toimitettava täydelliset tiedot maksajasta. tämä vastaa julkisen kuulemisen tuloksia. 3) mahdolliset poikkeukset maksajaa koskevien täydellisten tietojen periaatteesta eri lainkäyttöalueiden välisten eräsiirtojen osalta rahanpesunvastaisen toimintaryhmän erityissuositusta vii koskevassa alkuperäisessä tulkintahuomautuksessa myönnettiin lainkäyttöalueiden välisille eräsiirroille poikkeus velvollisuudesta toimittaa maksajaa koskevat täydelliset tiedot, lukuun ottamatta rahansiirtopalvelujen tarjoajien tekemiä eräsiirtoja. lainkäyttöalueiden välisiin varainsiirtoihin sovellettavasta täydellisten tietojen ilmoittamisvelvoitteesta poiketen eräsiirtojen mukana on toimitettava ainoastaan maksajan tilinumero tai yksilöllinen tunniste. rahanpesunvastaisen toimintaryhmän erityissuositusta vii koskevassa alkuperäisessä tulkintahuomautuksessa ei kuitenkaan määritelty ’eräsiirtoa’. sen tähden poikkeuksen soveltamisala oli epäselvä. eri maksujärjestelmien yhteydessä ’eräsiirroilla'voidaan tarkoittaa erilaisia asioita. ilman yhdenmukaista määritelmää maksupalvelujen tarjoajat eivät ole kyenneet pääsemään yhteisymmärrykseen poikkeuksen soveltamisesta. pankkialalla ja useimmissa jäsenvaltioissa katsotaan, että eräajotiedostoon sisältyville siirroille, jotka yksi maksaja tekee yhteisön ulkopuolella oleville maksunsaajille, on myönnettävä edellä mainittu poikkeus. tämä menettely tarkoittaa erityisesti yhdeltä maksajalta useille maksunsaajille suunnattujen yksittäisten varainsiirtojen (tyypillisesti rutiinisiirtojen, kuten sosiaaliturvamaksujen) liittämistä yhteen, jolloin kustannussyistä ei ole mahdollista toimittaa jokaisen yksittäisen siirron mukana täydellisiä tietoja maksajasta, vaan kyseiset tiedot sisältyvät ainoastaan kaikki siirrot käsittävään eräajotiedostoon. samaa määritelmää on alkanut soveltaa myös rahanpesunvastainen toimintaryhmä erityissuositusta vii koskevan alkuperäisen tulkintahuomautuksen tarkistamisen jälkeen. tähän ehdotukseen sisältyy sen tähden säännös, jonka nojalla yhden maksajan yhteisön ulkopuolisille maksunsaajille tekemien, eräajotiedostoon sisältyvien varainsiirtojen mukana on toimitettava ainoastaan maksajan tilinumero, edellyttäen että eräajotiedosto käsittää täydelliset tiedot maksajasta. 4) tarve säätää vapautuksista tai kynnysarvoista rahanpesunvastaisen toimintaryhmän erityissuositusta vii koskevassa alkuperäisessä tulkintahuomautuksessa todettiin, että lainkäyttöalueilla voitaisiin soveltaa ennalta määrättyä raja-arvoa (enintään 3 000 yhdysvaltain dollaria). tämä poikkeussääntö oli kuitenkin tarkoitettu väliaikaiseksi, ja rahanpesunvastaisen toimintaryhmän oli tarkoitus tarkastella sääntöä uudelleen vuonna 2004. näin tehtiinkin helmikuun 2004 ja kesäkuun 2005 välisenä aikana. tarkistuksen tuloksena 10. kesäkuuta 2005 hyväksyttiin erityissuositusta vii koskeva tarkistettu tulkintahuomautus. tarkistamisen yhteydessä sekä maksualaa että jäsenvaltioita kuultiin laajalti. kuulemisen tulokset osoittavat, että maksuala vastustaa yleisesti raja-arvojen soveltamista, sillä ne edellyttäisivät kaksinkertaisten järjestelmien käyttöönottoa, jotta voitaisiin käsitellä sekä raja-arvon alle jäävät että raja-arvot ylittävät varainsiirrot. muut sidosryhmät (jäsenvaltiot, kansalliset keskuspankit ja euroopan keskuspankki) eivät myöskään tukeneet ehdotusta. lisäksi rahanpesunvastaisen toimintaryhmän tutkimuksesta on käynyt ilmi, että pieniäkin rahamääriä voidaan käyttää terrorismin rahoittamiseen. toisaalta on esitetty huoli siitä, että liian tiukat maksajan tunnistamista koskevat vaatimukset voivat johtaa rahaliikenteen siirtymiseen maan alle, jolloin viranomaisten mahdollisuudet saada tietoja siirroista heikkenisivät huomattavasti. sen tähden tässä ehdotuksessa ei esitetä minkäänlaisten raja-arvojen soveltamista eu:sta lähtevien tai eu:hun tulevien varainsiirtojen maksajaa koskevien tietojen keräämiseen tai toimittamiseen. sen sijaan ehdotetaan, että eu:hun tulevat nimettömät varainsiirrot otettaisiin erityisen tarkkailun kohteeksi ja että niihin sovellettaisiin asianmukaisia toimia maksajaa koskevien tietojen saamiseksi. lisäksi ehdotuksessa todetaan, että eu:sta lähtevien varainsiirtojen mukana on toimitettava täydelliset tiedot maksajasta. jotta rahaliikenne ei kuitenkaan siirtyisi maan alle, maksajaa koskevien tietojen tarkistamisen suhteen voidaan tapauskohtaisesti ja riskit huomioon ottaen soveltaa joustavuutta. -