Şunu aradınız:: ancillae (Latince - Fince)

filii balae ancillae rahelis dan et nepthali
bilhan, raakelin orjattaren, pojat olivat daan ja naftali.

et adpropinquantes ancillae et filii earum incurvati sun
niin orjattaret lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan.

sed et filium ancillae faciam in gentem magnam quia semen tuum es
mutta myöskin orjattaren pojasta minä teen suuren kansan, koska hän on sinun jälkeläisesi."

dentem quoque si excusserit servo vel ancillae suae similiter dimittet eos libero
ja jos hän lyö orjaltaan tai orjattareltaan hampaan suusta, niin päästäköön hänet vapaaksi hampaan tähden.

quia respexit humilitatem ancillae suae ecce enim ex hoc beatam me dicent omnes generatione
sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.

o domine quia ego servus tuus ego servus tuus et filius ancillae tuae disrupisti vincula me
taivas on herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.

et miles captivus abductus est et ancillae eius minabantur gementes ut columbae murmurantes in cordibus sui
päätös on tullut: se on paljastettu, viety pois; ja sen orjattaret huokailevat, kujertaen kuin kyyhkyset, lyöden rintoihinsa.

sed quid dicit scriptura eice ancillam et filium eius non enim heres erit filius ancillae cum filio libera
mutta mitä sanoo raamattu? "aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa."

si percusserit quispiam oculum servi sui aut ancillae et luscos eos fecerit dimittet liberos pro oculo quem erui
jos joku lyö orjaansa tai orjatartansa silmään ja turmelee sen, niin päästäköön hänet vapaaksi silmän tähden.

nunc igitur audi et tu vocem ancillae tuae ut ponam coram te buccellam panis et comedens convalescas ut possis iter facer
niin kuule nyt sinäkin palvelijatartasi ja salli minun asettaa sinun eteesi palanen leipää, ja syö, että olisit voimissasi, kun lähdet matkalle."

adsumes subulam et perforabis aurem eius in ianua domus tuae et serviet tibi usque in aeternum ancillae quoque similiter facie
niin ota naskali ja pistä se hänen korvansa läpi oveen; olkoon hän sitten sinun orjasi ainiaan. samoin tee myös orjattarellesi.

quae ait inveni gratiam ante oculos tuos domine mi qui consolatus es me et locutus es ad cor ancillae tuae quae non sum similis unius puellarum tuaru
ruut sanoi: "minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään sinun palvelijattaresi vertainen".

non erit tibi hoc in singultum et in scrupulum cordis domino meo quod effuderis sanguinem innoxium aut ipse te ultus fueris et cum benefecerit dominus domino meo recordaberis ancillae tua
niin ei sinua kaada eikä herrani tuntoa vaivaa se, että olisit aiheettomasti vuodattanut verta ja että herrani olisi itse auttanut itseänsä. mutta kun herra on tekevä hyvää minun herralleni, niin muista palvelijatartasi."

qui nunc surrexistis contra domum patris mei et interfecistis filios eius septuaginta viros super unum lapidem et constituistis regem abimelech filium ancillae eius super habitatores sychem eo quod frater vester si
mutta te olette tänä päivänä nousseet minun isäni perhettä vastaan ja surmanneet hänen poikansa, seitsemänkymmentä miestä, saman kiven päällä ja tehneet abimelekin, hänen orjattarensa pojan, sikemin miesten kuninkaaksi, koska hän on teidän veljenne -

vade et ingredere ad regem david et dic ei nonne tu domine mi rex iurasti mihi ancillae tuae dicens quod salomon filius tuus regnabit post me et ipse sedebit in solio meo quare ergo regnavit adonia
mene kuningas daavidin tykö ja sano hänelle: herrani, kuningas, etkö sinä itse ole vannonut palvelijattarellesi ja sanonut: sinun poikasi salomo on tuleva kuninkaaksi minun jälkeeni; hän on istuva minun valtaistuimellani? miksi siis adonia on tullut kuninkaaksi?

et votum vovit dicens domine exercituum si respiciens videris adflictionem famulae tuae et recordatus mei fueris nec oblitus ancillae tuae dederisque servae tuae sexum virilem dabo eum domino omnes dies vitae eius et novacula non ascendet super caput eiu
ja teki lupauksen sanoen: "herra sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unhota palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miehisen perillisen, niin minä annan hänet herralle koko hänen elinajaksensa, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätänsä".

et ait rex numquid manus ioab tecum est in omnibus istis respondit mulier et ait per salutem animae tuae domine mi rex nec ad dextram nec ad sinistram est ex omnibus his quae locutus est dominus meus rex servus enim tuus ioab ipse praecepit mihi et ipse posuit in os ancillae tuae omnia verba hae
kuningas kysyi: "eikö jooabin käsi ole mukanasi kaikessa tässä?" vaimo vastasi ja sanoi: "niin totta kuin sinun sielusi, minun herrani, kuningas, elää: ei pääse oikeaan eikä vasempaan siitä, mitä herrani, kuningas, puhuu. niin, sinun palvelijasi jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.