Sie suchten nach: armollinen (Finnisch - Latein)

herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen;
ostendat dominus faciem suam tibi et misereatur tu

oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.
excelsus super omnes gentes dominus super caelos gloria eiu

mutta minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen.
legem pone mihi domine in via tua et dirige me in semita recta propter inimicos meo

hän on säätänyt ihmeellisten tekojensa muiston; armollinen ja laupias on herra.
exortum est in tenebris lumen rectis misericors et miserator et iustu

minun armollinen jumalani käy minua kohden, jumala antaa minun nähdä iloni vihollisistani.
quis deducet me in civitatem munitam quis deducet me usque in idumea

ole meille armollinen, herra, ole meille armollinen. sillä kylliksi olemme jo saaneet ylenkatsetta.
forte vivos degluttissent nos cum irasceretur furor eorum in no

jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän valistakoon kasvonsa meille, - sela -
exsurgat deus et dissipentur inimici eius et fugiant qui oderunt eum a facie eiu

niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan jumalan, joka on armollinen.
igitur non volentis neque currentis sed miserentis de

jumala, ole minulle armollinen, sillä ihmiset minua polkevat, joka päivä he sotivat minua vastaan, ahdistavat minua.
miserere mei deus miserere mei quoniam in te confidit anima mea et in umbra alarum tuarum sperabo donec transeat iniquita

sillä moosekselle hän sanoo: "minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
mosi enim dicit miserebor cuius misereor et misericordiam praestabo cuius miserebo

jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.
si vere utique iustitiam loquimini recta iudicate filii hominu

mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: `jumala, ole minulle syntiselle armollinen`.
et publicanus a longe stans nolebat nec oculos ad caelum levare sed percutiebat pectus suum dicens deus propitius esto mihi peccator

hän vastasi: "kun lapsi vielä eli, paastosin minä ja itkin, sillä minä ajattelin: kenties herra on minulle armollinen, niin että lapsi jää eloon.
qui ait propter infantem dum adhuc viveret ieiunavi et flevi dicebam enim quis scit si forte donet eum mihi dominus et vivet infan

he vastasivat hänelle ja sanoivat: "jos sinä olet hyvä tätä kansaa kohtaan, olet armollinen heille ja puhut heille hyviä sanoja, niin he ovat sinun palvelijoitasi kaiken elinaikasi".
qui dixerunt ei si placueris populo huic et lenieris eos verbis clementibus servient tibi omni tempor