Results for stable dose translation from English to Finnish

patients were randomised to continued treatment with sodium oxybate at their stable dose or to placebo.
potilaat randomisoitiin jatkamaan hoitoa vakaalla annoksella natriumoksibaatia tai lumelääkettä.

concomitant stable doses of one non-biologic immunosuppressant were permitted.
samanaikainen hoito yhdellä vakaa-annoksisella ei-biologisella immunosuppressantilla sallittiin.

the doses of zonegran were increased gradually over six weeks before an 18-week period on a stable dose.
zonegran- annoksia nostettiin vähitellen kuuden viikon kuluessa, minkä jälkeen hoitoa jatkettiin vakioannoksella 18 viikkoa.

in all studies, mirapexin doses were increased gradually over six to ten weeks before being maintained at a stable dose.
kaikissa tutkimuksissa mirapexin- annostusta lisättiin asteittain 6– 10 viikon kuluessa ennen kuin saavutettiin vakioannos.

in addition, patients on stable dose of paroxetine who start treatment with telzir and ritonavir should be monitored for antidepressant response.
lisäksi, potilaita, jotka saavat vakaata annosta paroksetiinia ja jotka aloittavat telzir ja ritonaviirihoidon, on syytä seurata antidepressiivivaikutuksen suhteen.

patients receiving dmards, nsaids, or corticosteroids could continue them on stable doses.
potilaiden anti-reumaattista lääkitystä, tulehduskipu- ja kortikosteroidilääkitystä voitiin jatkaa muuttumattomilla annoksilla.

in heart transplant patients on stable doses of ciclosporin, posaconazole oral suspension 200 mg once daily increased ciclosporin concentrations requiring dose reductions.
kun vakiintunutta siklosporiiniannostusta saaneille sydämensiirtopotilaille annettiin posakonatsolia oraalisuspensiona 200 mg kerran vuorokaudessa, siklosporiinin pitoisuus suureni ja sen annostusta jouduttiin pienentämään.

concomitant stable doses of oral aminosalicylates, corticosteroids, and/or immunomodulatory agents were permitted.
tutkimuksen aikana sallittiin oraalisten aminosalisylaattien, kortikosteroidien ja/tai immunomoduloivien aineiden käyttö vakioannoksina.

before switching to copalia hct patients should be controlled on stable doses of the monocomponents taken at the same time.
ennen copalia hct -hoitoon siirtymistä potilaan verenpaineen tulisi olla hallinnassa valmisteen sisältämillä vaikuttavilla aineilla, kun niitä käytetään samanaikaisesti vakiintuneilla annoksilla.

forty six percent of patients continued on stable doses of methotrexate (≤ 25 mg/week).
46 % potilaista jatkoi stabiililla metotreksaattiannoksella (≤ 25 mg/viikko).

patients currently on methotrexate therapy (stable for ³ 2 months) could continue at a stable dose of £ 25 mg/week methotrexate.
samanaikaista metotreksaattilääkitystä (stabiili 2 kuukautta) voitiin jatkaa vakiintuneella annoksella 25 mg metotreksaattia/viikko.

the addition of it morphine to stable doses of it ziconotide is better tolerated (pruritis has been reported).
it- morfiinin lisääminen vakiintuneita it- tsikonotidiannoksia saavan potilaan hoitoon on paremmin siedettyä (kutinaa on raportoitu).

concurrent use of stable doses of conventional therapies was permitted, and 83% of patients continued to receive at least one of these therapies.
tavanomaisen lääkityksen ottaminen rinnakkain stabiileina annoksina sallittiin ja 83 % potilaista jatkoi ainakin yhtä näistä hoidoista.

enrolled patients were pah-treatment-naïve (n = 156) or on a stable dose of sildenafil (n = 29).
tutkimukseen mukaan otetut potilaat eivät olleet aiemmin saaneet hoitoa primaariin keuhkovaltimon hypertensioon (n = 156) tai saivat hoitoa käyttöön vakiintuneilla sildenafiiliannoksilla (n = 29).

following identification of a stable dose of eltrombopag, full blood count (fbc) with white blood cell count (wbc) differential should be performed monthly.
kun vakaa eltrombopagiannos on määritetty, täydellinen verenkuva ja siihen sisältyvä valkosolujen erittelylaskenta tarkistetaan kuukausittain.

apremilast was used as a monotherapy (34.8%) or in combination with stable doses of small molecule dmards (65.2%).
apremilastia annettiin monoterapiana (34,8 %) tai yhdistelmänä pienimolekyylisten dmard-lääkkeiden vakioannosten kanssa (65,2 %).

the addition of it morphine to stable doses of it ziconotide is better tolerated (pruritis has been reported) (see section 5.1).
it-morfiinin lisääminen vakiintuneita it-tsikonotidiannoksia saavan potilaan hoitoon on paremmin siedettyä (kutinaa on raportoitu) (ks. kohta 5.1).

in both studies concurrent use of stable doses of folic acid, oral corticosteroids (≤ 10 mg/day) and/or non-steroidal antiinflammatory drugs (nsaids) was permitted.
molemmissa tutkimuksissa foolihapon, oraalisten kortikosteroidien (≤ 10 mg/vrk) ja/tai tulehduskipulääkkeiden (eli nsaidien) käyttö vakioannoksina oli sallittu.