Je was op zoek naar: ringhäälinguorganisatsioonidel (Estisch - Fins)

teistel ringhäälinguorganisatsioonidel, kes seni maapealset levi ei kasutanud, taolisi lisakulusid ei teki.
niille lähetysyhtiöille, jotka eivät aikaisemmin toimineet analogisessa järjestelmässä, ei aiheudu tällaisia ”lisäkustannuksia”.

ka europa 7 väidab, et ringhäälinguorganisatsioonidel ja muudel dtt-sektori operaatoritel tekkis eeliseid.
myös europa 7 katsoo, että televisioyhtiöt ja maanpäällisen digitelevisiosektorin muut toimijat ovat saaneet etua.

saksamaa ei ole põhjendanud, miks peab neil ringhäälinguorganisatsioonidel digitaallevis olema rohkem programmikanaleid ja miks kavandatud riigiabi arvutamisel ei võetud arvesse tulusid majandustegevusest.
saksa ei ole perustellut, miksi näillä lähetysyhtiöillä pitäisi digitaalisessa järjestelmässä olla enemmän kanavia ja miksi liiketoiminnan tuloja ei ole otettu huomioon laskettaessa suunnitellun tuen määrää.

d) ringhäälinguorganisatsioonidel nende kaabel-või kaablita sidevahendite, sh kaabli või satelliidi kaudu edastatavate saadete salvestuste osas.
d) yleisradio-organisaatioilla lähetystensä tallenteiden osalta riippumatta siitä, onko kyseessä lähetysten langallinen vai langaton siirto, tai siirto kaapelin tai satelliitin välityksellä.

vastupidiselt regulaarsele iga-aastasele rahastamisele ei saa sihtotstarbelisi makseid kvalifitseerida makseteks, millele avalik-õiguslikel ringhäälinguorganisatsioonidel on õigus.
toisin kuin säännöllinen vuotuinen rahoitus, tapauskohtaisia maksuja ei voida määritellä maksuiksi, joihin julkisen palvelun yleisradioyhtiöt ovat oikeutettuja.

komisjon seda väidet päris tagasi ei lükka, kuigi leiab, et ringhäälinguorganisatsioonidel võiks olla soov pakkuda vaatajatele laiemat valikut, mis sisaldaks ka konkurentide kanaleid.
komissio ei täysin torju tätä väitettä, vaikka se katsookin, että voisi olla televisioyhtiöiden etujen mukaista tarjota televisionkatsojille laajempaa valikoimaa ja myös kilpailijoiden kanavia.

itaalia väidab ka, et ringhäälinguorganisatsioonidel ei olnud võimalik toetuse rakendamisele vastuseisu osutada ning seega, isegi kui abisaajad oleksid kohusetundlikult toiminud, ei oleks nad saanud sellest keelduda.
lisäksi italia toteaa, että televisioyhtiöt eivät voineet millään tavoin vastustaa avustusta, joten vaikka tuensaajat olisivat menetelleet huolellisesti, ne eivät olisi voineet kieltäytyä avustuksesta.

igal juhul nõustub komisjon sellega, et arvestades asjaomaseid välismõjusid ja võimaliku ärakasutamise küsimusi, võiks riik nõudluse ergutamiseks sekkuda, et aidata ringhäälinguorganisatsioonidel üleminekuga kaasnevate kulutustega toime tulla.
joka tapauksessa komissio hyväksyy sen, että valtiolla on mahdollisuus toteuttaa kysynnän lisäämiseen tähtääviä toimia, joilla autetaan televisioyhtiöitä selviytymään digilähetyksiin siirtymisen kustannuksista, kun otetaan huomioon siirtymiseen liittyvät ulkoisvaikutukset ja siitä mahdollisesti seuraavat vapaamatkustusongelmat.

lisaks sellele, kuna ringhäälinguorganisatsioonidel lasus esmajärjekorras kohustus tegutseda heaperemehelike operaatoritena ning kontrollida, kas pakutavast abist on teatatud ja kas see on heaks kiidetud, leiab komisjon, et on esmatähtis nõuda kõnealune abi tagasi selle otsestelt saajatelt,
koska lähetysyhtiöiden olisi ennemminkin pitänyt pyrkiä toimimaan huolellisen taloudellisen toimijan tavoin varmistamalla, että niiden käyttöön asetetusta tuesta oli ilmoitettu komissiolle ja että tämä oli hyväksynyt sen, komissio pitää ensisijaisen tärkeänä, että tuki peritään takaisin välittömiltä edunsaajilta,

teiste sõnadega on valitsuse toetus võimaldanud t-dvb tehnoloogiat kasutavatel ringhäälinguorganisatsioonidel vältida ühe turul laialt levinud ja vaatajaskonna hõlvamist soodustava ettevõtlustava (dekoodrite eest antavate toetuse) kulusid.
valtion maksama avustus on toisin sanoen antanut dvb-t-televisioyhtiöille mahdollisuuden välttää kustannukset, joita aiheutuu yleisön hankkimisen kannalta hyödyllisestä yleisestä markkinakäytännöstä (digisovittimien hankinnan tukeminen).

13. juuli 2004. aasta otsuses leidis euroopa kohus, et spordiürituste ülekandmisel näha olevatest reklaamtaradest johtuv kaudne alkohoolsete jookide reklaam ei ole eraldiseisev teadaanne kaupade või teenuste propageerimiseks „piirideta televisiooni“ direktiivi tähenduses. kohus võttis arvesse, et ringhäälinguorganisatsioonidel on praktiliselt võimatu näidata selliseid reklaame vaid asjaomase telesaate eri osade vahel. sellest tulenevalt otsustas euroopa kohus mitte jõustada direktiivi sätteid ja mitte nõuda prantsusmaa telereklaamimääruste ühildamist ühenduse õigusaktidega.
yhteisön tuomioistuin totesi 13. heinäkuuta 2004 antamassaan päätöksessä, että mainostaulujen näkymisestä kuvaruudussa tiettyjä urheilutapahtumia edelleenlähetettäessä johtuvaa alkoholijuomien epäsuoraa televisiomainontaa ei voida pitää direktiivissä tarkoitettuna tuotteiden tai palvelujen myynnin edistämiseksi lähetettävänä erillisenä mainoksena. tuomioistuin katsoi, että televisioyhtiöiden olisi käytännössä mahdotonta näyttää tällaisia mainostauluja ainoastaan kyseisen lähetyksen eri osien välillä tauoilla. näin ollen tuomioistuin päätti, että direktiivin säännöksiä ei sovelleta tällaiseen tilanteeseen ja että ranskan televisiomainoksia koskevat säännökset ovat sopusoinnussa yhteisön oikeuden kanssa.