Você procurou por: rÅ« ana te whenua whati ana te moana (Maori - Finlandês)

ko tona takoto, roa atu i te whenua, whanui atu i te moana
se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.

i nga mahi whakamiharo ki te whenua o hama, i nga mea whakamataku ki te moana whero
ihmeitä haamin maassa, peljättäviä tekoja kaislameren rannalla.

ka kapi hoki te whenua i te matauranga ki te kororia o ihowa, ano ko nga wai e taupoki ana i te moana
sillä maa on oleva täynnä herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.

e ki ake ana te rire, kahore i ahau; e ki mai ana hoki te moana, kahore i ahau
syvyys sanoo: `ei ole se minussa`, ja meri sanoo: `ei se ole minunkaan tykönäni`.

kia hari nga rangi, kia koa te whenua, kia haruru te moana, me nga mea e hua ana i roto
iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on.

ngateri ana te whenua i te haruru o te horonga o papurona, rangona ana te hamama i roto i nga iwi
huuto käy: `baabel on valloitettu!` ja maa vapisee, parku kuuluu kansoissa."

nau i rangona iho ai te whakawa i te rangi: wehi ana te whenua, whakaririka kau ana
sinä olet peljättävä, kuka kestää sinun edessäsi, kun sinä vihastut?

e whakamutua ana e ia nga whainga a te pito ra ano o te whenua: whati ana i a ia te kopere, poro pu te tao, tahuna ake e ia te hariata ki te kapura
tulkaa, katsokaa herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:

wiri ana te whenua i a koe: kua ngatata i a koe: whakakapia ona wahi pakaru; e ru ana hoki
kun hän taisteli mesopotamian aramilaisia ja sooban aramilaisia vastaan ja jooab palasi ja voitti suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä.

na ko te anahera i kitea ra e ahau e tu ana i runga i te moana i runga hoki i te whenua, whakaara ana i tona ringa matau ki te rangi
ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

i nana nga tauiwi, i whakakorikoria nga rangatiratanga; puaki ana tona reo, rewa ana te whenua
jumala on sen keskellä, ei se horju, jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.

ru ana te whenua i to ratou aroaro; wiri ana nga rangi: ko te ra me te marama, pouri tonu, ka mutu ano te titi o nga whetu
niitten edessä maa vapisee, ja taivaat järkkyvät; aurinko ja kuu käyvät mustiksi, ja tähdet kadottavat valonsa.

ko tona kaha hei whakakorikori i te moana, maru ana te whakakake i tona matauranga
voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi rahabin.

kua puta nga puawai ki te whenua; kua tata te wa e korihi ai nga manu, a e rangona ana te reo o te kukupa ki to tatou whenua
kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

e noho ana nga amareki i te whenua ki te tonga: ko nga hiti, ko nga iepuhi, ko nga amori, e noho ana i nga maunga: kei te taha o te moana nga kanaani e noho ana, kei te taha ano o horano
mutta kansa, joka siinä maassa asuu, on voimallista, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria; näimmepä siellä anakin jälkeläisiäkin.

e kore ratou e tukino, e kore ano e whakamate puta noa i toku maunga tapu: no te mea ka kapi te whenua i te matauranga ki a ihowa, ano ko nga wai e taupoko nei i te moana
ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.

waiatatia ki a ihowa he waiata hou, me te whakamoemiti ki a ia i te pito o te whenua, e te hunga e haere ana ki raro, ki te moana, e o reira tini mea, e nga motu, e nga tangata e noho ana i reira
veisatkaa herralle uusi virsi, veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä, te merenkulkijat ja meri täysinensä, te merensaaret ja niissä asuvaiset.

a ka haere ia ki te whakapohehe i nga tauiwi i nga pito e wha o te whenua, i a koka raua ko makoka, e huihui ai ratou ki te taua: ko te tokomaha o ratou rite tonu ki te onepu o te moana
ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, googia ja maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.

i kite ano ahau i tetahi atu anahera e haere ake ana i te rawhiti, i a ia te hiri a te atua ora; na, nui atu tona reo ki te karanga ki nga anahera tokowha, i tukua nei ma ratou e mea he kino ki te whenua, ki te moana
ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta,

i tana rohenga mai i te moana, kei takahia tana kupu e nga wai; i tana waitohutanga i nga turanga o te whenua
kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,