You searched for: neurobiological (Engelska - Finska)

neurobiological research on drugs: ethical and policyimplications
huumeidenkäytön neurobiologinen tutkimus: eettiset ja poliittisetvaikutukset

neurobiological research provides support for a ‘medical model’ of addiction.
neurotiede voi auttaa ymmärtämään paremmin riippuvuutta ja johtaa mahdollisesti sitä kautta uusien hoitomuotojen kehittämiseen.

progress in neurobiological research on addiction has led to the use of drugs which target the dopaminergic system.
riippuvuutta on perinteisesti hoidettu lääkehoidon ja psykososiaalisten hoitojen yhdistelmällä.

it was also concluded in 1999 that the adverse effects included developmental, neurobiological, genotoxic and carcinogenic effects.
vuoden 1999 lausunnossa mainittiin haittavaikutuksina myös kehityshäiriöt sekä neurobiologiset, perimää vahingoittavat ja syöpää aiheuttavat vaikutukset.

neurobiological research can make a significant contribution to our understanding of the extent to which addicts are autonomous, and therefore responsible for their actions.
neurobiologinen tutkimus voi lisätä merkittävästi tietämystä siitä, miten itseohjautuvia huumeriippuvaiset ovat ja missä määrin he ovat itse vastuussa teoistaan.

a major challenge for policy will be to find ways to educate the public about the neurobiological basis of addiction, whilst acknowledging that individual and social choices also impact on drug use and addiction.
yksi keskeinen poliittinen haaste on löytää tapoja valistaa kansalaisia riippuvuuden neurobiologisista syistä, samalla kun myönnetään henkilökohtaisten ja sosiaalisten valintojen vaikuttavan niin ikään huumeidenkäyttöön ja huumeriippuvuuteen.

most neurobiological models of addiction argue that, because drugs of abuse release dopamine and activate the reward system, addiction is due to a modification of kinetic reactions and increased dopamine release.
useimmissa neurobiologisissa malleissa riippuvuuden selitetään aiheutuvan kineettisten reaktioiden muutoksista ja lisääntyneestä dopamiinin erityksestä, koska huumausaineet vapauttavat dopamiinia ja aktivoivat palkitsemisjärjestelmän.

neurobiological research tries to understand how addictive drugs produce neurochemical changes in the brain’s reward pathway, making their use appealing and producing a drive to use them repeatedly.
neurobiologinen tutkimus yrittää selvittää, miten riippuvuudelle altistavat aineet muuttavat neurokemiallisesti aivojen palkitsevuuteen liittyvää reititystä, mikä tekee aineista houkuttelevampia ja yllyttää käyttämään niitä toistuvasti.

one risk of an overly simplified interpretation of the emerging neurobiological evidence is that it could be inappropriately used to justify coerced, highly invasive or even damaging treatments, by proponents overly optimistic about their ability to cure addiction and without showing sufficient concern for broader human rights and ethical implications.
uusien neurobiologisten tutkimustulosten liian yksinkertaistetun tulkinnan vaarana on, että riippuvuuden hoidossa tarjoamiin mahdollisuuksiin suhtaudutaan turhan optimisesti ja niitä käytetään vääränä perusteena pakotetuille, hyvin invasiivisille tai jopa vahingollisille hoidoille ottamatta riittävästi huomioon laajempia ihmisoikeuksiin liittyviä ja eettisiä seurauksia.

these include neurobiological indicators as well as traits such as selfishness, hostility, impulsiveness, irritability, anhedonia, low intelligence, poor responsiveness of the brain to stimuli, as well as a lack of respect for values and antisocial behaviour.
näihin lukeutuvat neurobiologiset tekijät sekä luonteenpiirteet, kuten itsekkyys, vihamielisyys, impulsiivisuus, ärtyvyys, anhedonia, alhainen älykkyystaso, aivojen heikko reagoivuus ärsykkeisiin sekä arvoihin kohdistuva epäkunnioitus ja epäsosiaalinen käytös.