검색어: asuinsijansa (핀란드어 - 세르비아어)

sillä he ovat syöneet jaakobin ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.
jer izjedoše jakova, i naselje njegovo opusteše.

minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
ja videh bezumnika gde se ukorenio; ali odmah prokleh stan njegov.

kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
dune vetar na nj, i nestane ga, niti æe ga više poznati mesto njegovo.

ja herra luo siionin vuorelle koko asuinsijansa ylle ja sen juhlakokousten ylle pilven päivän ajaksi ja savun ynnä tulenliekin hohteen yöksi, sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite
gospod æe stvoriti nad svakim stanom na gori sionskoj i nad zborovima njenim oblak danju s dimom i svetlost plamena ognjenog noæu, jer æe nad svom slavom biti zaklon.

niin kauan kuin sairaus hänessä on, olkoon hän saastainen; saastaisena hän asukoon yksinänsä, hänen asuinsijansa olkoon leirin ulkopuolella.
dokle je god bolest na njemu, neka bude neèist; neèist je, neka živi sam, iza logora neka mu bude stan.

ja heidän perintömaansa ja asuinsijansa olivat beetel ja sen tytärkaupungit, itään päin naaran ja länteen päin geser ja sen tytärkaupungit, sekä sikem ja sen tytärkaupungit, aina aijaan ja sen tytärkaupunkeihin asti.
a dostojanje njihovo i naselje beše vetilj i sela njegova, i s istoka naran, a sa zapada gezer i sela njegova, i sihem i sela njegova do gaze i sela njenih.

ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole - eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
Дани су човекови као сено, цвета као цвет на њиви једва га дотакне ветар, и већ га нема, не памти га више ни место његово.

"lhmisen elinaika, - on niin kuin ruohon: - kuin kedon kukka hän kukoistaa, - ja kun tuuli käy yli - ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä tunne."
kada su ljudi u pitanju njegovi dani su poput trave kao cvet na livadi, tako on cveta. jer kada vetar pređe preko njega i ode, na mestu gde je bio nema ga više.