Sie suchten nach: nousen (Finnisch - Norwegisch)

puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista.
midt om natten står jeg op for å prise dig for din rettferdighets lover.

minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni korkeimman vertaiseksi.`
jeg vil stige op over skyenes topper, jeg vil gjøre mig lik den høieste.

minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
sort går jeg omkring, men ikke av solens hete; midt iblandt folk reiser jeg mig og roper om hjelp.

poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
endog barn forakter mig; vil jeg reise mig, så taler de mot mig.

istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
enten jeg sitter, eller jeg står op, da vet du det; du forstår min tanke langt fra.

nyt minä nousen, sanoo herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle.
nu vil jeg stå op, sier herren, nu vil jeg reise mig, nu vil jeg ikke lenger bli sittende.

minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
jeg vil stå op og gå til min far og si til ham: far! jeg har syndet mot himmelen og for dig;

vaan iisakin uhrikukkulat tulevat autioiksi ja israelin pyhäköt raunioiksi. ja minä nousen ja nostan miekan jerobeamin sukua vastaan."
isaks offerhauger skal ødelegges, og israels helligdommer synke i grus, og jeg vil reise mig med sverdet mot jeroboams hus.

minä nousen heitä vastaan, sanoo herra sebaot, ja hävitän baabelilta nimen ja jäännöksen, suvun ja jälkeläiset, sanoo herra.
jeg vil reise mig mot dem, sier herren, hærskarenes gud, og jeg vil utrydde av babel både navn og levning, både barn og barnebarn, sier herren.

sinä sanoit sydämessäsi: `minä nousen taivaaseen, korkeammalle jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen pohjolaan.
det var du som sa i ditt hjerte: til himmelen vil jeg stige op, høit over guds stjerner vil jeg reise min trone, og jeg vil ta sete på gudenes tingfjell i det ytterste nord,

Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on herra minun valkeuteni.
gled eder ikke over mig, i mine fiender! når jeg er falt, står jeg op igjen; når jeg sitter i mørket, er herren lys for mig.

ja sanoivat: "herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: `kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös`.
og sa: herre! vi kommer i hu at mens denne forfører ennu var i live, sa han: tre dager efter står jeg op.

seuraavana päivänä mooses sanoi kansalle: "te olette tehneet suuren synnin. minä nousen nyt herran tykö - jos ehkä voisin sovittaa teidän rikoksenne."
dagen efter sa moses til folket: i har gjort en stor synd. nu vil jeg stige op til herren; kanskje jeg kunde gjøre soning for eders synd.

annanko noutaa ajurin?"
vil de jeg skal sende bud etter en vogn?”