Şunu aradınız:: äänensä (Fince - Hırvatça)

eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
ne propovijeda li mudrost i ne diže li razboritost svoj glas?

herra jylisi taivaasta, korkein antoi äänensä kaikua.
jahve s neba zagrmje, svevišnjega glas se ori.

viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
mudrost glasno uzvikuje na ulici, na trgovima diže svoj glas;

ne korottavat äänensä ja riemuitsevat, ne huutavat mereltä päin herran valtasuuruutta:
oni glas podižu, klièu od radosti; uznose s mora velièajnost jahvinu.

kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
Èujte, èujte gromor glasa njegova, tutnjavu što mu iz usta izlazi.

ja he korottivat äänensä ja sanoivat: "jeesus, mestari, armahda meitä!"
i zavape: "isuse, uèitelju, smiluj nam se!"

ihmeellisesti jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
da, bog gromori glasom velièajnim, djela velebna, neshvatljiva stvara.

ja kansa tuli beeteliin, ja he istuivat siellä aina iltaan asti jumalan edessä, korottivat äänensä ja itkivät katkerasti
i ode narod u betel i ostade ondje pred bogom do veèeri, narièuæi i jecajuæi.

hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.
noge mu nalik mjedi uglaðenoj, kao u peæi užarenoj, a glas mu kao šum voda mnogih;

ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
a kad sve svoje izvede, pred njima ide i ovce idu za njim jer poznaju njegov glas.

herra antaa kuulla äänensä voiman ja nähdä käsivartensa laskeutuvan alas vihan tuimuudessa ja kuluttavan tulen liekissä, pilvenpurkuna, rankkasateena ja raekivinä.
jahve æe zagrmjet glasom velièajnim i pokazat ruku svoju što udara u jarosnu gnjevu, sred ognja zatornog, iz olujna pljuska i krupÄe kamene.

herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodissa." ja hän suuteli heitä. mutta he korottivat äänensä ja itkivät
neka vam jahve udijeli da obje naðete mir, svaka u domu svoga muža!" i poljubi ih, a one briznuše u plaè.

häntä vastaan kiljuivat nuoret leijonat, antoivat äänensä kuulua; ne tekivät hänen maansa autioksi, hänen kaupunkinsa hävitettiin asujattomiksi.
lavovi su na nj rikali, podizali glas svoj. u pustoš pretvoriše zemlju njegovu, gradove popališe, nema im žitelja.

kun sanotaan: "tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
kad je reèeno: danas ako glas mu èujete, ne budite srca tvrda kao u pobuni!

hesbonin parku kuuluu elaleen, jahaaseen asti, he antavat äänensä kuulua sooarista hooronaimiin, eglat-selisijjaan asti, sillä nimrimin vedet ehtyvät erämaaksi.
urlanje hešbona i elalea èuje se sve do jahasa. vièu od soara do horonajima i eglat Šelišije, jer se i vode nimrimske pretvoriše u pustaru.

kun daavid oli päättänyt tämän puheensa saulille, sanoi saul: "eikö se ole sinun äänesi, poikani daavid?" ja saul korotti äänensä ja itki.
kad je david izgovorio te rijeèi Šaulu, odvrati Šaul: "je li to tvoj glas, sine davide?" i Šaul glasno zaplaka.

meni ja istui syrjään jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "en voi nähdä pojan kuolevan". ja istuessaan siinä syrjässä hän korotti äänensä ja itki.
a sama ode i sjede nasuprot, daleko koliko luk može dobaciti. govorila je u sebi: "neæu da vidim kako dijete umire." sjedeæi tako, udari u jecanje.

eesau sanoi isällensä: "tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? siunaa myöskin minut, isäni!" ja eesau korotti äänensä ja itki.
ezav odgovori svome ocu: "zar ti, oèe, raspolažeš samo jednim blagoslovom? blagoslovi i mene, oèe moj!" ezav jecaše na sav glas.